Aatoksia

Vähän harmittaa töihin paluu.. ennen jaksoi illalla katsoa telkusta Emmerdalea vielä kymmenenkin jälkeen.. (tai tehdä jotain muuta) enää ei. Ja pikkuneiti monesti kukkuu vielä lähes kymmeneltä.. oma aika on nyt sitten täysin mennyttä elämää. Ennen jaksoi käydä illalla ulkona pikkuneidin kanssa, enää ei oikein jaksaisi kuin lössähtää pikkukakkosen ääreen ja voivotella.


Aivojen käyttö pitkän tauon jälkeen on kyllä mukavaa, mutta se vie lähestulkoon kaikki voimat. Ja tämän blogin kirjoitus on nyt ollut yksi niistä jonka joutuu useimmiten jättämään väliin. Pelastukseni on vapaat perjantait, teen 83% työaikaa jolloin perjantait vietän pikkuneidin kanssa kun herra O on töissä. Tänään päivä oli niinkuin ennen töihin paluuta. Kävimme uimassa, josta neiti oli aivan haltioissaan! Tein ruokaa, siivosin, siivosin ja siivosin ja se oli mukavaa. Otin torkut pikkuneidin tuhistessa vieressä ja olen energiaa täynnä vielä puoli yhdeltätoista illalla. Neljä iltaa viikossa koomassa eläminen ei kyllä vedä vertoja näille kolmelle viikonlopun päivälle. Niistä pitäisi vaan jaksaa repiä aika myös itselle.

Ja kun aikaa ja jaksamista on hyvin rajallisesti niin kirjoittamisen aiheita ei ole loputtomiin. Monesti blogi on ollut mielessä mutta aihetta mistä rustata ei vaan saa päähän vaikka kuinka hiuksia nykisi. Mutta koitan tästä eteenpäinkin kirjoitella silloin kun aiheita on, mutta valitettavan harvoin.

Nyt loppu valitus ja konditionaalit. Kirjoitan tähän huolisilppuriin ensimmäisenä "blogituska" ja sitten jatkan iloisena bloginkirjoitusta aina kun siihen on aihetta ja aikaa! 

Ja sienimetsällekin ehdin, ihanaa. Tässä kuva tulevasta piirakasta:

Pyöräilyviikko päiväkirja

Meillä on haaste! Viime viikolla sain tartutettua pyöräilyinnostusta Huliin, joka reippaudestani ärsyyntyneenä innostui haastamaan minut mukaan tämän viikon reippailuannokseen. Joka päivä pyörällä töihin. Siis maanantaista torstaihin, koska se on minun työviikkoni kokonaisuudessaan. Apunani käytän Sport Trackeriä, joka kertoo matkan pituuden (näyttää sen kartalla), maksiminopeuden ja keskinopeuden. Tässäpä tuntemuksiani matkan varrelta:

Maanantai. Siis niin maanantai.
Heräsin aamulla kännykän herätyskelloon ja samalla sekunnilla näin Hulin ärsyttävän pirteän pyöräintoiluviestin ;) Olen aivan varma, että ilman tätä pyöräilyhaastetta en olisi tänään istunut satulaan. Ihan maanantai olo. Käynnistin Sport Trackerin ja aloin polkea. Matkalla kuulin myös tunnelmaan sopivia keskusteluja; nainen työnsi kärryissä kahta lasta ja kuuli pyytävän anteeksi molemmilta sitä että äiti oli kotoa lähtiessä vähän kiukkuinen.. heti sen perään päiväkodin edestä autosta kuului aivan hulluna huutoa. Maanantai muillakin. Myös lapsilla. Pääsin kuitenkin perille, mielestäni todella hitaasti. Trackerin unohdin sammuttaa ja se mittasi aikaani myös suihkussa olon ajan. En yhtään ymmärrä mistä tuli huippunopeus, en tietääkseni ohittanut yhtään nopeusrajoitusten mukaan kulkevaa autoa.. tulokset kuitenkin tässä:

Matka 9,55km, kesto 46min 29s, keskinopeus 12,3km/h, maksiminopeus 57,3km/h (?!) Sisältää siis suihkun..

Iltapäivän matka sujui jo paljon joutuisammin. Mitä nyt parista sienestä oli pysähdyttävä ottamaan kuva. niistä tuli niin lapsuuden kotikatu mieleen! Trackeri innostui antamaan pari kilometriä lisämatkaa ja hurjan vauhdin:

Matka 11,1km, kesto 33min 17s, keskinopeus 19,9km/h maksiminopeus 153km/h!!

Kartalla näkyy, että GPS signaali on jossain vaiheessa kadonnut hetkeksi ja ilmeisesti hetken päästä kun signaali on taas löytynyt, on signaali luullut, että olen siirtynyt samalla sekunnilla paikasta A paikkaan B. Että ihan sokeasti näihin ei voi luottaa. Kiva silti saada vähän vertailla eri matkoja.

Tiistai: 
Aamulla vein karvarouvan lenkille urheiluvaatteet päällä, mutta palelin kummallisesti. Sisään palatessani muistin myös että pikkuneiti pitääkin hakea siskoltani hoidosta töiden jälkeen ja minulla ei ole turvaistuinta! Eli se siitä, hyppäsin bussiin.

Keskiviikko:
Flunssa kolkuttaa. Pikkuneidillä on myös flunssa, joten tämä ei ehkä ihan mielikuvituksen tuotetta ole kuitenkaan.. vaikka aamulla olikin +2 astetta "lämmintä" ja pyöräily ei vaan houkuttanut.. mutta ihan oikeasti, flunssainen olo esti tänään pyöräilyn, eli bussiin!

Torstai
Koska flunssat harvemmin parantuvat päivässä (vaikka sainkin eilen ihan rauhassa lepäillä, muun perheen vieraillessa mummilassa) en tullut tänäänkään pyörällä. Voinen siis jo julkaista tämän aika surkean pyöräilyviikko postauksen :)

Nyt vaan koitan saada itseni terveeksi ja OLLA LUOVUTTAMATTA! Flunssa tuskin palaa jos nyt sairastan sen pois ja alan uudelleen pyöräillä! Se tuo pahan luovutushoukutuksen tuo pieni tauko. Jää nähtäväksi.

Aloitteleva pyöräilijä

Syksy on tullut ja syksy on energistä aikaa! Kaivoin siis kypärän ja pari vuotta varastossa pölyyntyneen fillarin yksi aamu aivan hetken mielijohteesta esiin ja pyöräilin töihin! Matkaa on reippaat 8 kilometriä. Tunne oli mahtava, otin oikein rauhallisesti alkuun etten hikoilisi hulluna töissä. Vaatetuskin oli aivan perus työvaatetus, otin sentään vaihtopaidan mukaan. Olen täällä Helsingissä asuessani jotenkin karsastanut mielettömissä merkkivaatteissa pyöräileviä ihmisiä jotka painattaa tuhatta ja sataa eikä viittoile mennessään. Itsehän en sellaiseen ärsyttävään kastiin liity!

Tai sitten... Ensimmäinen työmatkapyöräily oli mukavaa, selvisin yhdellä n. kilometrin eksymisreitillä ja töissä oli hyvä mieli ja reipas olo koko päivän. Neljältä pakkasin kimpsut ja lähdin takaisin kotiin - kaatosateessa! Puolessavälissä autotien viertä polkiessa muutamat autot roikivat lätäköstä vettä päälle oikein kunnolla ja ei tuntunu missään! Oikein hymyilytti kun oli jo niin märkä että ei mitään väliä! Pitkässä ylämäessä painoin ykkösvaihteella hissukseen piitkän autojonon ohitse kun ne ruuhkassa raukat seisoivat. Yksi rekkakin kiihdytti ylämäkeen paljon minua hitaammin, mikähän olisi parempi kannuste läskille liikkujalle, heh! Koin myös ihmeellistä yhteenkuuluvuutta muiden hullujen sateessa polkevien kanssa. Ne ennen niin ärsyttävät pyöräilijät tuntuivat katsovan vastaantullessa silmiin ja jakavan jotain mystistä tsemppiä. Ja minä olin kaikista ehkä ärsyttävin, en muistanut näyttää suuntaviittauksia ja pyöräkin heilui kapealla polkupyöräväylällä välillä reunalta reunalle.

Kotiin tullessa minua paleli ja takapuoleen sattui. Ajattelin että kyllä tämä saa vähäksi aikaa riittää, täytyy aloittaa kevyesti joten ensi viikolla uudelleen. Oli kuitenkin loppujen lopuksi ihana olo ja sain heti kuuman suihkun jälkeen aivan mahtavan hampurilaisaterian! (Ettei vaan kalorit jää miinukselle..) Herra O-nykyinen koti-isi oli loihtinut mahtavat hampurilaiset ja lankkuperunat, enkä edes kuvaa malttanut ottaa ennen ensipuraisua. Pikkuisen tumma sämpylä ei kuulkaa haitannut yhtään. Hampurilainen oli  t ä y d e l l i n e n !

Tänä aamuna heräsin ihmeellisesti 20 minuuttia ennen kellon soittoa ja kuin automaattisesti katsoin ulos. Täydellinen pyöräilysää.. Eilisen sade ja reisien maitohapot oli jo unohtuneet ja kuin vahingossa pakkasin työvaatteet kassiin, otin suihkuvehkeet mukaan ja lähdin polkemaan: urheiluvaatteissa, kuin joku ärsyttävä tuhatta ja sataa painava pyöräilijä konsanaan :)

Minun musiikkini.

Musiikimaailmaan sukeltaessa on välillä vaikea löytää uusia kappaleita. Onneksi on blogit! Eipä tarvinnut kauaa etsiskellä mielenkiintoista kuunneltavaa kun laittoi hakusanaksi googleen "hyvää musiikkia". Blogi joka tällä kertaa hetkeksi pysäytti oli Slowshow. Jo blogin nimestä osasin päätellä, että musiikkimakumme saattaa kohdata. Olenhan melankolisen ja rauhallisen musiikin kuluttaja. Opiskeluaikoina yksi ystäväni ystävällisesti ilmoitti, että voitaisiko laittaa jotain vähän pirteämpää musiikkia kun tänne tullessa aina alkaa tehdä mieli hypätä parvekkeelta.. mutta se oli vitsi! Ei kukaan oikeasti hypännyt. Eikä varmasti oikeasti tehnyt mielikään. Slowshown tarjontaa ja ehdotuksia aion kuunnella tulevaisuudessakin.

Kuuntelen musiikissa muistoja, joten uusia levyjä on hankala syövyttää mielen "tää on huippua" -osioon. Kyse on sattumasta, että elämässä on juuri tapahtumassa jotain tunnepitoista ja samaan aikaa sattuu kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia. Tässä muutamia esimerkkejä joita kannattaa kuunnella, jospa sytyttäisi sinuakin..

Irlannissa kesätyöskentelyjen ajalta 2001 & 2002 mieleeni on syöpynyt David Kittin Big Romance -levy, jota en enää laita soimaan kuin *muistelumoodissa, ettei muistot vaan kulu pois. Toinen vielä vahvempi Irlantiin viejä on Garth Brooksin kappale The Dance. Sitä kuunneltiin läpi kesän ja viimeisenä iltana tuntikaupalla. Irlannista elämään mukaan tarttui myös David Gray ja Conting Crows.

Coldplayn Parachutes on mielestäni  maailman paras levy! Se on myöskin Irlannin tuliainen, mutta palauttaa mieleen koko opiskeluajan. Oi niitä aikoja. Oih.

Vähän myöhemmin palattuani takaisin Suomeen rakastuin Tim Christenseniin Honeyburst-levyllä. Ah! Tähän väliin iski kuin salama yhtye JonesAndYou jota jaksan kuunnella hamaan tulevaisuuteen saakka. Saksan reissu viime syksyltä palautuu mieleen kuuntelemalla Fun. We Are Young-kappaletta sekä Mumford and Sonsia. Seuraavaa odottelen innolla, saa vinkata!

*muistelumoodi = nostalginen olotila, rauhallinen hetki ilman häiriötekijöitä yksin tai hyvässä seurassa, punaviini ja kynttilänvalo

JonesAndYou ja Luomustudio!

Tällä viikolla on käynnissä Luomustudion äänestys kuka heidän taltioimansa bändi pääsee Tavastialle lämmittelemään Don Johnson Bigbandin keikkaa!

Suosittelen lämpimästi äänestämään JonesAndYou:ta! Pojat olisivat ansainneet päästä jo tussaamaan omat nimikirjaimensa kuuluisaan mustavalkoiseen takahuoneeseen!

ÄÄNESTÄÄ VOIT TÄSTÄ äänestysaikaa on 15.9.2013 klo 20 saakka.

Ja tässä vielä pari maistiaista mitä muita kappaleita poijjaat osaavat soittaa! Niin ihanan rauhallista ja leppoisaa musiikkia että sielu lepää!

Kahden vuoden loma on ohi.

Kurkkua kuristaa ja kehon valtaa kylmä hiki. Lomalla tuli oltua yhteensä 755 päivää  ja tänään palasin töihin. Arki on tähän asti rullannut samanlaisena maanantaista sunnuntaihin ja viikonloput samanlaisena kuin muutkin päivät. Nyt kaikki tulee muuttumaan ja viikonloputkin saavat jälleen merkityksensä ja ihan erilaista arvoa!

Pikkuneiti jää onneksi isukin kanssa kotiin. Se helpottaa töissäoloa kummasti, tietää ettei muutos ole niin suuri kerrallaan kuin yhdelle perheenjäsenelle. Kaksi saisi jo aikamoisen metelin aikaiseksi.

Pelastuksekseni olen myös saanut osittaisen hoitovapaasopimuksen jonka mukaan teen 30 tuntia viikossa töitä maanantaista torstaihin. Perjantait ovat siis vapaat. Huh. Kevyt lasku työelämään ei tule olemaan silti. Heti ensimmäisen päivän jälkeen herra O lähtee suoraan illaksi keikalle. Samoin torstaina. Ja perjantaina.. ja palaa sunnuntaina. Huoh. Mutta siitä eteenpäin elämä taitaakin sitten tuntua melko helpolta!

Ensimmäinen päivä töissä tuntuu yllättävän kivuttomalta. Rennoin ottein purin 465 sähköpostin laatikkoa kun nettiyhteydet saatiin toimimaan. Muuhun en oikein osaakaan vielä tarttua. Hiljaa hyvä tulee.

Tuliaisiksi töihin toin pari pussillista hopeatoffeeta. Me molemmat kun palasimme pitkän ajan jälkeen takaisin :) Hopeatoffeeta oli kova ikävä! Töitä ei niinkään :)



Kuva: Cloetta
 

Elämän ihanimpia asioita: Sienestys

Syksy! Mikä ihana vuodeaika! Syksyllä saa aina ekstra energiaa pimenevistä illoista. Tykkään kyllä kesästäkin, mutta olen erittäin onnellinen ettei kesä pääty suoraan talveen, vaan välissä on syksy. Tänään on kyllä vielä kesä.

Sienestys on vienyt minut mukanaan aivan kokonaan, nykyään pomppaan suoraan metsään heti päästyämme mökille. Anopin kanssa aloitin vuosia sitten suppilovahveroilla, mutta kun se on niin mukavaa niin en jaksa enää odottaa myöhäiseen syksyyn saakka! Viime viikonlopun saalis oli muhkeat herkkutatit! Niitä vain vilisi silmissä. Metsässä oli myös niin kauniita kärpässieniä, että teki mieli poimia nekin mukaan maljakkoon..

Hirvikärpäsiinkin tottuu. Enää pieni möyrintä tukassa lähinnä vaan ärsyttää, ei enää inhota ja aiheuta kiljuntaa, hehe. Kanttarellipaikkaa en ole (vielä) löytänyt, mutta tänä syksynä aion poimia ensimmäiset haapa- ja karvarouskut. Ne suolataan ja niistä tehdään ihanaa metsäsienisalaattia appiukon reseptillä. Laitan sen tänne kunhan ensimmäinen salaattini on todistettavasti valmis. Sienisalaatti on herkkua, sen olen oppinut ja suppilovahveropiirakka, mutta hieman hävetti kantaa kilotolkulla herkkutatteja mökille, koska en hirmuisesti pidä itse sienen mausta.. testasimme tattien makua sipuli-pekoni-tatti paistoksella ja se oli ihan hyvää.. mutta maistui tietenkin sieniltä. Anoppi ja appi saivat mukaansa aika kasan tatteja. Koska olen niin hulluna sienestykseen, mutten niinkään sieniruokiin, pitäisi kai hankkia joskus jopa tietoa siitä kuka sieniä voisi ostaa. Toistaiseksi osa päätyy kyllä pakastimeemme ja osa siis anopille ja äidille ja isälle lahjoitettuna.

Suuri sienestäjä

Pieni saattaja

Saalis

Yksin vieraissa metsissä samoilu hieman jännittää, Suomi kun on tietenkin täynnä mielikuvituksen villipetoja. Viimeksi uskaltauduin hieman kauemmaksi tutuista metsistä niin kuulin heti sorkkien kopsetta lähistöltä ja lähdin takaisin mökille päin. Minulle on annettu melkoinen mielikuvitus.. juoksen myös iltapimeällä huussista pois, kun olen varma että joku hyökkää pimeydestä..huoh. Uusiin metsiin tutustuminen on kai parasta tehdä jonku seurassa. Huussissa käynti vaan on suoritettava yleensä yksin..

Lomaltapaluu ja Lapin Kulta Solar Kitchen

Tulipas jano kun kirjoitin sanat Lapin Kulta ;)

Täällä taas. Selätin bloggauskesäjumin ja jatkan taas raapustamista iloisin mielin! Takana on juhannus, lomailua pitkin mummolaa, mummilaa ja mökkeilyä sekä unohtamatta maailman ihaninta karavaanireissua pitkin suomea! Niistä saan kerrottua myöhemminkin, mutta nyt aloitan kevyesti auringon kypsyttämällä ruoalla jota sain maistaa blogitapahtumassa Hulin kanssa!


Epävakaisen sään armoilla lähdimme kohti kellohallia Kalasataman lähelle katsomaan mitä Lapin Kullalla ja auringolla on meille tarjottavaa. Hassuja peilipuoliympyröitä oli piha täynnä ja siellä me lopulta kokkailimme parin kokin ohjeistuksella fenkoli-selleri-kukkakaali-sipuli soppaa (lientä) joka oli erittäin makoisaa.

Solar Kitchen on avoinna vain aurinkoisina ja mahdollisesti puolipilvisinä päivinä. Aurinko kysentää parhaiten klo 9-13 aikoihin. Aika hauska kokemus, kokki kertoi aurinkokennoissa tehdyn myös kakkuja! Lopussa saimme auringon kypsentämän keiton jälkeen pääruoat. Valitsin ensimmäistä kertaa elämässäni hevosenliha ulkofilepihvin pippurikastikkeessa ja se vei kielen mennessään! En välttämättä olisi tunnistanut sokkona syöväni hevosta vaan nautaa, mutta liha oli erittäin mureaa ja suli suussa. Hartwallin olut mies Pekko suositteli hevosen kanssa tummaa lageria, mutta olut oli kyllä hieman pettymys. Lälly, hieman vetelä - näin ammattimaisin maistelutermein kuvattuna.

 

Nyt olen virallisesti palannut blogilomalta! Nähdään pian!

Olen lomalla

Palataan asiaa pikapuoliin :) 

Paras paistinvahtija

Pizzasunnuntai!

Ihanaa saada ihania ihmisiä kylään ja hauskaa tekemistä, eli syömistä ja höpöttelyä. Mukava sunnuntai!

Sain lisäksi Hulilta taas kerran erittäin tarpeellista teknistä blogitukea, hän onkin koko blogiajatuksen aivoihini istuttanut. Hänen avullaan sain sivupalkkiin nyt hakukentän ja suosituimpien kirjoitusten linkit sekä oikotien helpompaan kuvien latailuun blogiin. Niin hianoa ja helppoa! Kiitos! Niin ja kokeile ihmeessä kohtaa jossa voit tilata uudet postaukse sähköpostiisi. Löytyy oikeasta reunasta heti suosituimpien tekstien alta ->

Kävin lauantaina hieman ennen kauppojen sulkemisaikaa ostamassa hurjan määrän pizzan päällisiä joista väsäsimme Herra ja Rouva Longfieldin kanssa siis muhkeita ja herkullisia pizzoja. Jokainen sai tehdä oman näköisensä. Aamupäivällä tunsin itseni superäidiksi, koska huitasin valmiiksi ennen lapsen- ja koiranulkoilutusta Coleslaw-salaatin (ilman sitruunoita) sekä supermaukkaan tomaattikastikeen  (vaikka itse sanonkin). Siihen tuli hieman aurinkokuivattujen tomaattien basilikaöljyä sekä pari niistä tomaateista, tomaattimurskatölkki, valkosipulia, tuore tomaatti, puolikas sipuli ja hieman valkoviinietikkaa, suolaa ja mustapippuria. Keitin kastiketta pitkään kokoon ja lopuksi survoin sauvasekoittimella.

 

Huli ja Herra Longfield saapuivat iltapäivällä juomien kera. Alkumaljaksi nautimme kuohuviiniä. Ajattelin hauskana tyttönä, että on kiva että pikkuneitikin pääsee osallistumaan alkumaljaan, joten kaadoin hänelle pikkusen maitoa muoviseen kuohuviinilasiin. Nopeana tyttönä pikkuneiti nappasi jalasta heti kiinni ja lasi alkoi kaatua hänen päälleen. Minä aloin tietenkin äkkiä pelastamaan pikkuneidin vaatteita kastumiselta ja kauhealta siivousurakalta ja tarrasin kaatuvaan lasiin tehden nopean vastaliikkeen. Näen edelleen kuin hidastettuna kun maito otti oikein kunnon hyökyaalto lähdön pöydän yli suoraan päin Herra Longfieldiä ja laskeutuen osaksi alkudrinkkeihimme! Pikkuneiti ei kastunut. Pöytä ja rucolat saivat maitokosteutuksen. Ja skumppa juoksettuneella maidolla oli kyllä vähän ällöä. Huli sai napatuksi vahingossa kuvan pisaroiden lennosta:

Yksi skumppalasi on jo saanut maitopeiton, loput vasta matkalla

Pizzojen paisto tapahtui uunissa pizzakivellä. Meillä on Chez Mariuksesta ostettu Bagesten pizzakivi. Oikeastaan meillä on niitä kaksi ja ne ovat molemmat haljenneet. Ensimmäisen kivi halkesi muistaakseni toisella käyttökerralla, jolloin reklamoin asiasta ja sain erinomaisen asiakaspalvelun siivittämänä uuden tilalle. Paketista oli kuulema jäänyt varoitus, että kivelle ei saa osua yhtään kosteutta.. No, seuraava kivi halkesi jo ensimmäisellä käyttökerralla, ilman että ainakaan huomasimme kosteuden osuneen siihen. En jaksanut enää reklamoida, vaikka kummastutti halkeaman täsmälleen sama muoto kuin edellisellä kerralla.

Paistoimme pizzamme toisella haljenneista kivistä. Tämä aiheutti kokkailussa monia sydämentykytyksiä. Puulastalla täytyi muistaa varata tarpeeksi paljon jauhoja, että myös täytteiden kanssa pizza liikkuu lastan päällä. Pohjassa ei saa olla reikää josta kosteus voisi karata kivelle, eikä uuniin pizzaa laittaessa yhtään ainutta juustomurua pääse pompsahtamaan pizzan päältä karkuun. Lisäksi kiven halkeaman kanssa piti varoa, ettei pizzapohja jää kiinni siihen kohtaan. Jostain kumman syystä meillä ei käytetä pizzakiviä noin normaali "pizza-arjessa". Ainoastaan silloin kun tulee ahkeria ja seikkailunhaluisia kavereita kylään. Jännä muuten, että nämä pizzaillat ovat keskittyneet kesäaikaan. Muistan sen siitä, koska uuni on pitkään päällä 300 asteessa ja meillä läpivedottomassa kaksiossa on ollut kovin lämmin tunnelma joka kerta. Vaikka yksi pizza paistuu rapeapohjaiseksi ja herkulliseksi jo noin viidessä minuutissa, on pizzat niin pieniä että jokainen paistaa niitä useamman kuin yhden ja täytteiden päättämiseen ja asetteluun menee tietenkin harkinta-aikaa :)

Pikkuneidille maistui mainiosti kinkku-tomaatti-ananas-sipuli "-pista". Herra-O:lla taisi kuitenkin olla parhaat pizzat, ainakin hän oli tuskaisimman oloinen syömisen jälkeen liian täyden mahan vuoksi.

Mustan huumorin kehtolaulu

Jos musta, lopussa överiksi menevä, huumori ei uppoa, en suosittele kuuntelemaan seuraavaa tuutulaulua.

Mutta jos välillä tuntuu, että pienen vauvan/taaperon kanssa tarvitsee synkempääkin huumoria jaksaakseen taas aamuun saakka - kaikella rakkaudella - saatat tykästyä tähän kappaleeseen ja ehkä naurahtaa salaa, niinkuin minä tein..

Hyvää yötä kaikki pilttien väsyneille vanhemmille loistavan pianistin ja humoristin, Tim Minchinin tahtiin.

Huhdasfest 8.6.2013 Huhdasjärvellä Jaalassa

Lauantaina 8.6.2013 suuntasimme mökiltä Herra-O:n kanssa Huhdasjärvelle matkakailuautolla kuuntelemaan Huhdasfestin artistitarjontaa. Ilma oli mainio, alussa hieman satoi, mutta sitten aurinko kuivasi kaiken ja festivaalin loppuun saakka ilma pysyi ihanan kesäisenä.

Yleisö oli suurimmaksi osaksi kai Jaalalaisia, mökkeilijöitä oli verottanut samaan aikaan järjestetyt Erä-messut sekä Kouvolassa olevat dekkaripäivät ja Kouvolan Komia-musiikkitapahtuma. Onneksi sentään kävijämäärä tavoite oli saavutettu, joten järjestäjien ei tarvinnut maksaa keikkapalkkioita omasta pussista.

Itse näin esiintyjistä Lassi Valtosen & Hot Maman, Koodin, Riston ja Jarkko Martikaisen.Muita esiintyjiä kyllä kuulin, mutten juuri sillä hetkellä heihin keskittynyt.Jarkko Martikaisen äänen kuullessani palasin hetkeksi teini-ikään. Sanoinkin Herra-O:lle että minulla on hänet c-kasetilla! Muistan sen lempi kasettini jossa oli monia eri artisteja ja Jarkko Martikainen lauloi siinä YUP:n solistina kappaletta "Jos helvettiin ei mahdu, saatana joutuu seisomaan". Kuulin myös illan aikana Martikaisen kertoneen mistä nuo sanat ovat peräisin. Hän oli silloisen tyttöystävänsä kanssa odottanut bussia pysäkillä ja tyttöystävä oli odotteluun tympääntyneenä tokaissut että "nyt jos se helvetti on täynnä niin saatana joutuu seisomaan". Ihan mahtavaa miten upeat biisintekijät nappaavat lauseita sieltä täältä ja saavat niistä aikaan jotain aivan erilaista.  Martikaisen esiintyminen oli viimeisenä ja se oli aivan mahtava. Vaikka lavalla oli vain mies ja kitara ei siitä jäänyt puuttumaan mitään.

Koodi päivemmällä

Jarkko Martikainen illemmalla

Näillä pienillä festivaaleilla oli todella lämmin tunnelma. Suosittelen kokeilemaan isojen rymyfestivaalien sijaan
välillä pienempiä festareita, saatat yllättyä iloisesti! Alue oli pieni, rajattu pyykkinaruilla roikkuvilla t-paidoilla joita yleisö sai maalata, lavalla ja yhdestä reunasta vanhalla koulurakennuksella. Ihmiset olivat tuoneet mukanaan vilttejä joilla istuivat ja kuuntelivat esiintyjiä. Koulurakennuksessa sijaitsi erillinen anniskelualue ja sisä-wc, ulkorakennuksesta löytyi huussi, johon mahtui kaverin kanssa vierekkäin istumaan rei'ille. Ruokaa sai ostaa teltasta, perinteisten makkaroiden lisäksi myynnissä oli rakkaudella tehtyä pizzaa ja ihanaa tomaattikeittoa pahvilautaselta. Tunnelmaa ei puuttunut ja kaikki olivat ystävällisiä. Aluella sai myös ostaa kasvomaalausta, koruja, pientä luomunaposteltavaa ja jopa ihan oikean tatuoinnin. Sisäänpääsymaksu oli ennakkolipulla 25 euroa, ovelta (eli pakettiauton ikkunasta) 30 euroa.


Yön vietimme läheisellä ystävänän äidin pihamaalla matkailuautossa kylmästä täristen, mutta hieno reissu oli! Suosittelen!

Vapaailta ja suloinen hääpäivä

Kuninkaallisten häiden jälkeen sain hetken omaa rauhaa. Herra-O ja pikkuneiti jäivät vielä reissumme jälkeen yhdeksi yöksi mummila&ukkilaan ja sain viettää yön yksin omassa kodissa! Wou! edellisestä kerrasta on viereähtänyt tovi, se oli ennen oksennustauti-tallinnanmatkaa..

Tällä kertaa en eksynyt yökerhoihin vaan saavui pikapikaa nauttimaan omasta sohvasta. Pieni flunssa on myös päällä joka hieman väsyttää ja oli ihana tulla kotiin tekemäään - ei mitään! Koska olimme olleet viikon reissussa ja jääkaappi huusi tyhjyyttään nappasin mukaan ihanan (Herra-O:n inhoaman) Hesburgerin aterian ja nautin siitä täysin siemauksin (laihdutan sitten joskus toiste) katsoessani digiboksilta Kuninkaallisten häiden kuoro-osuuksia ja sen jälkeen koukuttavaa sarjaa Kosto.

Olen mestari psyykkaamaan itseni pelkotiloihin ja huomasi, että edellisestä yksin yöpymisestä on tovi. Pikkuneidin kanssa ei pelota, aika jännä juttu, ihan kuin sellainen vajaan metrin mittainen olisi jotenkin suojana.. hehe. Ehkä se on sitä aikuistumista, nyt minä olen se suojeleva aikuinen. Mutta yksin ollessa en ole. Pitäisiköhän pyytää äiti kylään. Kosto-ohjelma on hieman jännittävä ja sen kuluessa olin kuulevinani makuuhuoneesta hiljaisen aivastuksen! Kamalaa! Otin kännykän käteen ja lähdin hiljaa hiipien tarkistamaan pinnasängyntaustan ja sängynalusen, katsoin varmuudeksi myös saunan joka nurkkaan.. ja koko kämpän läpi. Noh, eihän täältä ketään löytynyt. Aika ylläri. Varmuudeksi päätin kuitenkin nukkua olohuoneen sohvalla.. Ja hyvinhän siinä nukutti. Ihan puolille päiville saakka. Ihanaa!!

Herra-O ja pikkuneiti saapuivat piakkoin ja vietimme myös 3-vuotis hääpäivää. Kovin arkisissa merkeissä tosin. Herra-O:lla oli työhommia keskustassa ja sillä aikaa tuhlasimme pikkuneidin kanssa vähiä rahojamme Prismassa ruokaan. Herra-O:n palatessa hän yllätti minut täysin! Meillä ei kovasti ole tapana ostaa lahjoja, eikä varsinkaan yllätyslahjoja! (tai no, hääpäivää toiset ei pidä yllättävänä ostaa lahjoja.. minä pidän, itse en ostanut kuin lohta ja perunamuussia Herra-O:lle). Sain siis suloisessa pussukassa olevat suloiset korvakorut saattosanoin: "Ne oli sun näköiset, sellaiset sykkyrät". Oih. Maailman kauneimmat sykkyrät <3

Kuninkaalliset häät

Edelleenkin ihmeellinen kesäaloitus -"mielen matalapaine" on ollut valloillaan, mutta koitanpa poistaa sitä kirjoittamalla taas pitkästä aikaa. Viikonloppuna harmitti myös se kun en nähnyt kuin alun prinsessa Madeleinen häistä, mutta ehkä tämän päiväinen tapahtuma vähän helpotti.. hmmm...

 Kuva: https://www.facebook.com/kuninkaallisethaat

Tänään pääsin seuraamaan lähietäisyydeltä, Helsingin vanhan kirkon parvelta, miten suoraa tv-ohjelmaa tehdään. Olimme Helsingin Filharmonisen kuoron kanssa esiintymässä Nelosen Kuninkaalliset häät -ohjelmassa. Tänään toisensa saivat Alexandra Procopé ja Anton Sonin.

Kuoro ei todellakaan ollut tässä ohjelmassa pääosassa, mutta tuotantoyhtiön ei olisi tarvinnut sitä ihan niin suoraan osoittaa. Tai olla osoittamatta. Kuoron saapuessa paikalle kukaan ei tullut ohjeistamaan minne menemme, ei kukaan tullut toivottamaan tervetulleiksi tai kertomaan miten homma toimii. Kaikilla oli kiire mikkeineen ja kuulokkeineen säntäillä eri suuntiin. Lisäksi muutamaa päivää ennen esitystä oli kuorolle ilmoitettu, että harjoittelemamme toinen kappele "Terve vihityille" ei mahdukaan ohjelma-aikaan, ja tämäkö ei ollut tiedossa aiemmin kuin viime tipassa..? Lauloimme siis kuoron osuudeltaan kahden sivun mittaisen Handelin Zadok the Priest pätkän sekä yhden virren yleisön kanssa. Olimme näreissämme. Kuoro kun lähtee esiintymään se ihan oikeasti haluaisi myös esiintyä! No, he siinä hävisivät, olimmehan kuuluttajienkin mukaan paras kuoro tähän mennessä esitetyistä ohjelmista. Tätä pätkäesitystä varten olimme paikalla jo 4 tuntia ennen kuvauksien alkua harjoittelemassa. Ohjelma on katsottavissa ruutu.fi palvelussa pari viikkoa, meidän osuus alkaa suunnilleen kohdasta 19:40. Lempi juonto-osuuteni on kohdassa 19:50 - "No oho".

Odotin kovasti vierailevaa esiintyjää, joka laulaa hääparille avioliittoon siunaamisen jälkeen. Vierailijoina ovat olleet mm. Saara Aalto, Tarja Turunen ja Antti Railio. Tällä kertaa oli esiintyjänä minulle tuntematon laulaja Hannu Jurmu. Hän aiheutti jopa vatsanpohjassa perhosia suoran lähetyksen aikana, koska ei kenraaliharjoituksessa muistanut esittämänsä "Sua vain yli kaiken mä rakastan" kappaleen sanoja! Kuka sankaritenori tulee laulamaan kaikille tuttua laulua televisiohäihin eikä opettele sanoja? Huh huh. Onneksi tv-kameroiden edessä sanat muistuivat mieleen, yhtä pientä takeltelua lukuunottamatta.

Sisällä kirkossa oli pientä hälinää aina kun haastattelijat siirtyivät ulos ja taas kun kuninkaallisten häiden teemamusiikki kilahti, hiljeni kirkossa. Kameroiden takana viiletti tuotantohenkilökuntaa, alttarilla kulki väkeä joka välissä siihen saakka kun morsiuspari saapui ja sen jälkeen parvella ollessa viereisestä huoneesta kuului läpi juontajien kommentointi. Ainakaan vieraille ei varmasti jäänyt rauhallisten ja intiimien häiden tuntua, sen verran liikettä piisasi noin kulissien takana. Toivottavasti itse hääparille tilaisuus oli ikimuistoinen!

No niin, niinkuin rivieni välistä voi lukea, en oikein osaa arvostaa tätä hienoa ohjelmaa.. Madeleinen häät olisivat olleet kuitenkin ihan oikeat kuninkaalliset häät. Olihan tuolla hauska olla ja katsella, mutta eipä kyseistä ohjelmaa tule muutoin televisiosta tuijotettua. Toivotaan nyt kuitenkin että kuoromme sai paljon hyvää mainetta, sen se ansaisee!

Negatiivipläjäys

Nyt on jo vierähtänyt melkein viikko ilman kirjoituksen kirjoitusta. Olen tainnut alitajuisesti alkaa nostaa rimaa mitä jorinoita tänne laitan, joten nyt aion sitä laskea. Positiivisuusviikolle heitin hyvästit ja aloin taas valittaa. Eikä se ole edes kivaa. Mutta kun on niin kuuma ja on niin kova meteli ja tahtoisi maalle huljuttamaan varpaita pesuvatiin vailla kiirettä ja suorittamista.

Helsingissä on jotenkin hassu meininki. Kaikkialle pitäisi lähteä jotenkin suunnitellusti.. tai joka tapauksessa lähteä. Kaikki tuntuu olevan suorittamista. Työmatkapyöräilykin täytyy tehdä hirmuista suoritusvauhtia, leikkipuistoon lähdetään sisälle ja maksetaan pääsymaksu, tai sitten sinne on vaan pitkä matka, johon varataan eväät. Ja täytyy muistaa ottaa vettä mukaan. Koirat viedään koirapuistoon ja ne saavat tietyn ajan leikkiä olevansa vapaita. Ja täytyy muistaa ottaa vettä mukaan. Olen niin kyllästynyt tähän  betoniviidakkoelämään. Asuntoomme ei saa läpivetoa ja sisääntullessa tuntee kuinka kostea ilma on oikein hauduttanut asunnon kuumaksi verrattuna jo kivasti viilenneeseen ulkoilmaan. Ja nyt parvekkeen avoimesta ovesta pauhaa iso uneton maantie jatkuvaa mölinäänsä.

Tämä kesä ei olekaan kiva, tämä kesä saa pahalle tuulelle ja mielelle. Olen myös huono äiti eli saanut pikkuneidiltä kiukuttelutartunnan ja kyllästynyt totaalisesti kotiympäristössä ulkoiluun. Monta kertaa päivässä samat hiekkalaatikot, samat korkeat kalliot joiden päällä saa sydän syrjällään viipottaa koppaamassa pikkuneitiä kiinni ennenkuin käy pahasti. Samat karkureitit ja vaaralliset kiviportaat. Samat hiekkakakut ja lelut joita raahaan kassissa (!) minne menemmekin, työnnän vaunuja toisella kädellä, pidän karvarouvaa fleksissä yhdellä kädellä. On siinä solmuja selviteltävänä. Ja hups vaan niin neiti on jo juossut taas seuraavaan vaaratilanteeseen. Kotityöt ei vaan edelleenkään tee itse itseään. Yhden väsymyspäivän jälkeen koti oli kaaos. Siitä seurasikin monta väsymyspäivää lisää kun tällä kertaa siivous ei tuntunutkaan terapialta. Suorittamista suorittamisen perään.

Tällä viikolla ehkä päästään mökille, sieltä alkaakin sitten taas tulla iloisempaa tekstiä. Ryven täällä pohjamudissa hetken ja pomppaan sitten taas ylös kun aika on kypsä.

Merirosvojen sukua

Viime perjantaina pariskunta Omenainen+Herra-O suunnistivat Tampereelle kuuntelemaan Under the Bridge Unplugged bändikilpailun finaalia. Lemppariyhtyeeni JonesAndYou sijoittui lopulta kolmanneksi, mikä mielestäni oli häväistys, mutta ymmärrän kyllä, että Tamperelaisessa kilpailussa voittajan on oltava Tamperelainen. Ja trubaduuri voitti, sellaista kai haettiinkin. Pojat vetivät erinomaisen keikan ja yllättivät yleisön kun rumpali soittikin pari kappaletta pianoa ja basisti mandoliinia! Monitaitureita. Alkuerän keikkaselostuksen löydät täältä.Ilta jatkui vielä Jack the Rooster yökerhoon, jonka karaokeluolassa vietimme suurimman osan iltaa. Pilkkuun saakka. Mutta tällä kertaa olotila oli aamulla ihan ok.. vaikkakin taas ilman cocacolaa.


Palasimme reissulta pikkuneidin mummolaan oikein tarpeellisten viiden tunnin unien jälkeen Herra-O:n serkun hoivista.. Mummolassa oli kylässä isäni sisko, Lady-Täti. Jossain vaiheessa puhe kääntyi suvun historiaan, joka mielestäni on erittäin mielenkiintoista ja aina harmittelen kun en enää hetken päästä muista mitä minulle on kerrottu.. Mutta nyt, minullahan on tämä paikka jonne muistella tarinat ja aion sitä vastaisuudessa käyttää jo heti "tenttausvaiheessa" ettei mikään vaan matkalla unohdu.

Olipa kerran paikka Suomen eteläkärjessä nimeltä Vitsand. Siellä asusteli minun isoisoiso(tämä pitää vielä tarkistaa että montako isoa..)-isäni perheineen.Oli hankalat olot ja puutetta ruuasta, joten rannikolla elävät olivat vaikeuden voittaakseen kehittäneet uuden elinkeinon. Isoisoisoisänikin kävi siis siirtämässä merimerkkejä, jolloin tuntemattomilla vesillä seilaavat laivat ajoivat karille ja ne ryöstettiin. Sukuni on ei sen enempää tai vähempää kuin merirosvoja!

Tätä sukututkimusbloggausta tekisi mieli alkaa harrastaa ihan toden teolla! Sukututkimus olisi mielenkiintoista ja olen sanonutkin, että kun voitan lotossa sellaisen summan ettei töistä tarvitse enää huolehtia, alan täysipäiväisesti tutkia sukujuuriani! Täytyisi ehkä aloittaa jo hieman ennen jättipottia, että tarinat pysyvät kertojien mielessä kirkkaina.

Juurikin ajattelin ihan hetken googlata mitä Vitsandista löytää internetistä. Tietoja Vitsandista löytyi  Kimmo Nummelan luomasta sivustosta Hangonrintama. Uppouduin juuri pitkäksi aikaa miettimään, oliko niistä 8000 suomalaisesta etäsukulaisiani, jotka menettivät kotinsa kun Hankoniemen ja Hangon alue vuokrattiin Venäjälle merisotatukikohdaksi v. 1940. Ja koitin miettiä mihin ajankohtaan tuo merirosvoilu oikeasti kuului, ennen vai jälkeen Krimin sodan 1800-luvun lopulla. Huh. Historiantietoni ovat surkeat. Tästä lähtien alan olla myös tarkempi kuunnellessani historian siipien havinaa ja kysyn lisätietoja. Laitan sukulaisten aivoimpulssit hyppimään! 

Muutenkin sukututkimusjuttuja syntyy ainakin varmasti paremmin kuin juttuja laihdutuksestani.. ai mistä?!

Ja taas Vain elämää!

No nyt se saapui, Nelosen kauan odotettu Vain elämää osallistujalista! Veikkaukseni osallistujiksi löytyy täältä. Tällä viikolla radion mukaan alkaa osallistujien "leirikoulu" ja kevät on kai muusikoilla mieli hyrrännyt uusia versioita muiden kappaleista tehdessään


Tähän kohtaa en sano, että olisipa jo syksy tai että tulisipa se nopeasti, mutta ohjelmaa odotan kuitenkin malttamattomana.

Kiinnostavimpia osallistujia ovat ehkäpä Jukka Poika, (erikoisuutena räpin sijaan suomireggaeta, jippii!) ja Juha Tapio. Minulla on hieman hmmm, kuinkahan sen sanoisi, henkilökohtaista närästystä Pauli Hanhiniemeä kohtaan, mutta siitä huolimatta, että ensireaktioksi hapot nousi kurkkuun on hän ohjelmaan kiinnostava hahmo. Luen hänet siis samaan kategoriaan Neumanin kanssa, unohdettu hahmo joka nostetaan pintaan, mutta tuskin sooloura siitäkän tokenee. Okei, tuo meni kaunan piikkiin. Hanhiniemi on tajuttoman hyvä sanoittaja, eikä musiikissa tai esiintymisessäkään vikaa ole.

Anna Abreu on mielestäni suloinen tyyppi, eikä häntä harmita katsella ruudussa ollenkaan. Hänen osallistumisensa ei sinänsä yllätä, onhan hän ruudussa vähän väliä vaikka keikkatauolla onkin.

Laura Närhi, Maarit Hurmerinta ja Ilkka Alanko saavat nyt tutustuttaa minut itseensä ja musiikkiinsa ja toivottavasti yllättää iloisesti. He eivät näet kerro tällä hetkellä minulle paljoakaan. Eivätkä herätä niin paljon kiinnostusta että jaksaisin googlettaa. Odotan siis syksyä! Jippii!!

Onnenpäivää!

Koitan tehdä elämänmuutospäätöksen ja lopettaa valittamisen. Ainakin täksi päiväksi. Siitä se lähtee, baby steps.

Eli nyt siis kaikkea hyvää.

Ensinnäkin! Beanie-kahvilan aamiaislahjakortit voittivat:

marika

Kahvia maidolla juon :) Arvonnassa mukana. Olisi mukava palkinto käytettäväksi, kun käy seuraavan kerran Hkissä :)

ja 

Petra

Kahvi - yök! Haudutettua teetä sen olla pitää! :)

Lähetättehän osoitteenne pikimmiten osoitteeseen paikkaelamassa@outlook.com niin saadaan lahjakortit lähtemään matkaan!

Arvonnan suoritti ja onnettarena toimi Excelin satunnaisluku-funktio! Kylläpäs oli haastavaa näin aivojen "torkuttua" kohta kaksi vuotta käyttää niitä noinkin yksinkertaisen kaavan luontiin..

Siitä seuraavaan ilonaiheeseen, sain rauhassa tänä aamuna nauttia kahvini, koska heräsin ennen pikkuneitiä! Nämä rauhallisen aamukahvikerrat ovat laskettavissa yhden käden sormilla neidin olemassaolon aikana. Herra-O oli suloisen jännittynyt aamusella lähtiessään Sibeliusakatemiaan, viimeisen vaiheen pääsykokeisiin. Hui! Tsemppiä kauheasti. Jos herra pääsee opiskelemaan niin minäkin voin luopua haaveistani muuttaa muualle Helsingistä, ja kyllä, se on positiivista! Ei tarvitse enää odotella mitä seuraavaksi tehdään tai missä asutaan. Ei vielä innostuta liikaa, realistisesti sibikseen on hurjan vaikea päästä ja hakijoita edelleen paljon.

Vieläkin ilonaiheita riittä. Eilen satoi koko päivän, josta johtuen koti kiiltää puhtauttaan! Jotain kiva oli keksittävä että pikkuneiti malttaa touhuta sisällä joten aloin imuroida neidin kannustuksella. Sohvalta kuului kannustushuudot: "äiti imuaa! Lisää imuaa!" Sitten pestiin lattioita ja viikattiin hurjasti pyykkiä. Se on lempitouhua pikkuneidille. Äidillä kun on sellainen kumma tapa ennen viikkailemista vahingossa kaataa monesti pyykit neidin päälle sängyllä..

Nyt kun oikein alkaa miettiä niin pieniä ilonaiheita riittäisi kirjoitettavaksi vaikka kuinka paljon. Ja jokaisesta ajatuksesta tulee aina vaan parempi mieli.Suosittelen testaamaan!

Liukueste, Sock Stop

Shoppailusta yhtenä vapaailtanani tarttui mukaan joka äidin elämänhelpottaja! Kuulin tästä ihmeaineesta perhekerhossa, enpä olisi itse ikinä keksinyt mennä askarteluliikeeseen kysymään liukuestemöhnää jolla voi laittaa itse liukuesteet niin sukkiin kuin sukkahousuihin.

Ostin siis sukkien ja sukkahousujen jalkapohjan alle tursotettavaa mössöä, joka estää liukastumisen. Olen tähän saakka yrittänyt tuloksetta etsiä kivoja sukkahousuja, joissa olisi liukuesteet jalkapohjien alla jarruttamaan pikkuneidin vauhtia.

Kokeilin ainetta vähän jo nypyttyneihin  sukkiksiin näin testiksi. Aika kauan sen täytyy antaa kuivua.. 10-12h. Aika paksut liukuesteet tuli, mutta ei näytä häiritsevän ja neidillä on myös aika kova vauhti niin jarrua saakin olla. Stoppiaine kestää konepesun 40 asteessa.

 

 

  

Muistathan , että vielä tänään ehtii osallistua Beanie-aamiaislahjakorttien arvontaan! Huomenna torstaina ilmoitetaan voittajat!

Mökkitunnelmia

Kesän ensimmäinainen mökkireissu oli ihana. Sitä hiljaisuutta aina odottaa Helsingin kestomölyn ympäröimänä. Hiljaista olikin, paitsi lintujen laulusta tulee ihan kauhea meteli! ..Ei vaan kaunista laulua kuulimme lintukuoroilta. 

Herra-O:n vanhempien mökki on järven rannalla, mäntyisessä ympäristössä. Joskus siellä on nähty käärmeitä, joka hieman pelottaa pikkuneidin ja karvarouvan ollessa mukana.Ainut käärme jonka siellä olen nähnyt, oli rantakäärme joka renkaanjäljet selässään lekotteli hiekkatiellä.

Mikähän ötökkä?

 

Lounas ahvenet, nam!

Parasta lienee joka mökkireissulla saunominen puulämmitteisessä hämärässä rantasaunassa. Mikä voisi olla ihanampaa kesäisenä iltana kun luontokin (viimein) hiljenee ja järvi tyyntyy. Ihme kuikat vaan jatkaa huutoaan. Heh, no nyt lopetan tuon lintujen parjaamisen.

Saunaan

Keskellä yötä, surullisten euroviisujen jälkeen ulkohuussiin pimeässä kävellessäni mietin, että ehken kuitenkaan haluaisi asua aivan täysin metsän keskellä yksin.. sen verran mielikuvitus tekee tepposia. Palatessani takaisin mökille kaikki ajatukset tyhjenivät kuin salaman iskusta.. Kirjaimellisesti. Ihailin hiljaista salamointia järven päällä. Käsittämättömän upeaa seisoa pimeässä ympäristössä ja salamat valaisevat koko taivasta järven toiselta puolen muutaman sekuntin välein.  

Kesätukat hulmuaa