Olen lomalla

Palataan asiaa pikapuoliin :) 

Paras paistinvahtija

Pizzasunnuntai!

Ihanaa saada ihania ihmisiä kylään ja hauskaa tekemistä, eli syömistä ja höpöttelyä. Mukava sunnuntai!

Sain lisäksi Hulilta taas kerran erittäin tarpeellista teknistä blogitukea, hän onkin koko blogiajatuksen aivoihini istuttanut. Hänen avullaan sain sivupalkkiin nyt hakukentän ja suosituimpien kirjoitusten linkit sekä oikotien helpompaan kuvien latailuun blogiin. Niin hianoa ja helppoa! Kiitos! Niin ja kokeile ihmeessä kohtaa jossa voit tilata uudet postaukse sähköpostiisi. Löytyy oikeasta reunasta heti suosituimpien tekstien alta ->

Kävin lauantaina hieman ennen kauppojen sulkemisaikaa ostamassa hurjan määrän pizzan päällisiä joista väsäsimme Herra ja Rouva Longfieldin kanssa siis muhkeita ja herkullisia pizzoja. Jokainen sai tehdä oman näköisensä. Aamupäivällä tunsin itseni superäidiksi, koska huitasin valmiiksi ennen lapsen- ja koiranulkoilutusta Coleslaw-salaatin (ilman sitruunoita) sekä supermaukkaan tomaattikastikeen  (vaikka itse sanonkin). Siihen tuli hieman aurinkokuivattujen tomaattien basilikaöljyä sekä pari niistä tomaateista, tomaattimurskatölkki, valkosipulia, tuore tomaatti, puolikas sipuli ja hieman valkoviinietikkaa, suolaa ja mustapippuria. Keitin kastiketta pitkään kokoon ja lopuksi survoin sauvasekoittimella.

 

Huli ja Herra Longfield saapuivat iltapäivällä juomien kera. Alkumaljaksi nautimme kuohuviiniä. Ajattelin hauskana tyttönä, että on kiva että pikkuneitikin pääsee osallistumaan alkumaljaan, joten kaadoin hänelle pikkusen maitoa muoviseen kuohuviinilasiin. Nopeana tyttönä pikkuneiti nappasi jalasta heti kiinni ja lasi alkoi kaatua hänen päälleen. Minä aloin tietenkin äkkiä pelastamaan pikkuneidin vaatteita kastumiselta ja kauhealta siivousurakalta ja tarrasin kaatuvaan lasiin tehden nopean vastaliikkeen. Näen edelleen kuin hidastettuna kun maito otti oikein kunnon hyökyaalto lähdön pöydän yli suoraan päin Herra Longfieldiä ja laskeutuen osaksi alkudrinkkeihimme! Pikkuneiti ei kastunut. Pöytä ja rucolat saivat maitokosteutuksen. Ja skumppa juoksettuneella maidolla oli kyllä vähän ällöä. Huli sai napatuksi vahingossa kuvan pisaroiden lennosta:

Yksi skumppalasi on jo saanut maitopeiton, loput vasta matkalla

Pizzojen paisto tapahtui uunissa pizzakivellä. Meillä on Chez Mariuksesta ostettu Bagesten pizzakivi. Oikeastaan meillä on niitä kaksi ja ne ovat molemmat haljenneet. Ensimmäisen kivi halkesi muistaakseni toisella käyttökerralla, jolloin reklamoin asiasta ja sain erinomaisen asiakaspalvelun siivittämänä uuden tilalle. Paketista oli kuulema jäänyt varoitus, että kivelle ei saa osua yhtään kosteutta.. No, seuraava kivi halkesi jo ensimmäisellä käyttökerralla, ilman että ainakaan huomasimme kosteuden osuneen siihen. En jaksanut enää reklamoida, vaikka kummastutti halkeaman täsmälleen sama muoto kuin edellisellä kerralla.

Paistoimme pizzamme toisella haljenneista kivistä. Tämä aiheutti kokkailussa monia sydämentykytyksiä. Puulastalla täytyi muistaa varata tarpeeksi paljon jauhoja, että myös täytteiden kanssa pizza liikkuu lastan päällä. Pohjassa ei saa olla reikää josta kosteus voisi karata kivelle, eikä uuniin pizzaa laittaessa yhtään ainutta juustomurua pääse pompsahtamaan pizzan päältä karkuun. Lisäksi kiven halkeaman kanssa piti varoa, ettei pizzapohja jää kiinni siihen kohtaan. Jostain kumman syystä meillä ei käytetä pizzakiviä noin normaali "pizza-arjessa". Ainoastaan silloin kun tulee ahkeria ja seikkailunhaluisia kavereita kylään. Jännä muuten, että nämä pizzaillat ovat keskittyneet kesäaikaan. Muistan sen siitä, koska uuni on pitkään päällä 300 asteessa ja meillä läpivedottomassa kaksiossa on ollut kovin lämmin tunnelma joka kerta. Vaikka yksi pizza paistuu rapeapohjaiseksi ja herkulliseksi jo noin viidessä minuutissa, on pizzat niin pieniä että jokainen paistaa niitä useamman kuin yhden ja täytteiden päättämiseen ja asetteluun menee tietenkin harkinta-aikaa :)

Pikkuneidille maistui mainiosti kinkku-tomaatti-ananas-sipuli "-pista". Herra-O:lla taisi kuitenkin olla parhaat pizzat, ainakin hän oli tuskaisimman oloinen syömisen jälkeen liian täyden mahan vuoksi.

Mustan huumorin kehtolaulu

Jos musta, lopussa överiksi menevä, huumori ei uppoa, en suosittele kuuntelemaan seuraavaa tuutulaulua.

Mutta jos välillä tuntuu, että pienen vauvan/taaperon kanssa tarvitsee synkempääkin huumoria jaksaakseen taas aamuun saakka - kaikella rakkaudella - saatat tykästyä tähän kappaleeseen ja ehkä naurahtaa salaa, niinkuin minä tein..

Hyvää yötä kaikki pilttien väsyneille vanhemmille loistavan pianistin ja humoristin, Tim Minchinin tahtiin.

Huhdasfest 8.6.2013 Huhdasjärvellä Jaalassa

Lauantaina 8.6.2013 suuntasimme mökiltä Herra-O:n kanssa Huhdasjärvelle matkakailuautolla kuuntelemaan Huhdasfestin artistitarjontaa. Ilma oli mainio, alussa hieman satoi, mutta sitten aurinko kuivasi kaiken ja festivaalin loppuun saakka ilma pysyi ihanan kesäisenä.

Yleisö oli suurimmaksi osaksi kai Jaalalaisia, mökkeilijöitä oli verottanut samaan aikaan järjestetyt Erä-messut sekä Kouvolassa olevat dekkaripäivät ja Kouvolan Komia-musiikkitapahtuma. Onneksi sentään kävijämäärä tavoite oli saavutettu, joten järjestäjien ei tarvinnut maksaa keikkapalkkioita omasta pussista.

Itse näin esiintyjistä Lassi Valtosen & Hot Maman, Koodin, Riston ja Jarkko Martikaisen.Muita esiintyjiä kyllä kuulin, mutten juuri sillä hetkellä heihin keskittynyt.Jarkko Martikaisen äänen kuullessani palasin hetkeksi teini-ikään. Sanoinkin Herra-O:lle että minulla on hänet c-kasetilla! Muistan sen lempi kasettini jossa oli monia eri artisteja ja Jarkko Martikainen lauloi siinä YUP:n solistina kappaletta "Jos helvettiin ei mahdu, saatana joutuu seisomaan". Kuulin myös illan aikana Martikaisen kertoneen mistä nuo sanat ovat peräisin. Hän oli silloisen tyttöystävänsä kanssa odottanut bussia pysäkillä ja tyttöystävä oli odotteluun tympääntyneenä tokaissut että "nyt jos se helvetti on täynnä niin saatana joutuu seisomaan". Ihan mahtavaa miten upeat biisintekijät nappaavat lauseita sieltä täältä ja saavat niistä aikaan jotain aivan erilaista.  Martikaisen esiintyminen oli viimeisenä ja se oli aivan mahtava. Vaikka lavalla oli vain mies ja kitara ei siitä jäänyt puuttumaan mitään.

Koodi päivemmällä

Jarkko Martikainen illemmalla

Näillä pienillä festivaaleilla oli todella lämmin tunnelma. Suosittelen kokeilemaan isojen rymyfestivaalien sijaan
välillä pienempiä festareita, saatat yllättyä iloisesti! Alue oli pieni, rajattu pyykkinaruilla roikkuvilla t-paidoilla joita yleisö sai maalata, lavalla ja yhdestä reunasta vanhalla koulurakennuksella. Ihmiset olivat tuoneet mukanaan vilttejä joilla istuivat ja kuuntelivat esiintyjiä. Koulurakennuksessa sijaitsi erillinen anniskelualue ja sisä-wc, ulkorakennuksesta löytyi huussi, johon mahtui kaverin kanssa vierekkäin istumaan rei'ille. Ruokaa sai ostaa teltasta, perinteisten makkaroiden lisäksi myynnissä oli rakkaudella tehtyä pizzaa ja ihanaa tomaattikeittoa pahvilautaselta. Tunnelmaa ei puuttunut ja kaikki olivat ystävällisiä. Aluella sai myös ostaa kasvomaalausta, koruja, pientä luomunaposteltavaa ja jopa ihan oikean tatuoinnin. Sisäänpääsymaksu oli ennakkolipulla 25 euroa, ovelta (eli pakettiauton ikkunasta) 30 euroa.


Yön vietimme läheisellä ystävänän äidin pihamaalla matkailuautossa kylmästä täristen, mutta hieno reissu oli! Suosittelen!

Vapaailta ja suloinen hääpäivä

Kuninkaallisten häiden jälkeen sain hetken omaa rauhaa. Herra-O ja pikkuneiti jäivät vielä reissumme jälkeen yhdeksi yöksi mummila&ukkilaan ja sain viettää yön yksin omassa kodissa! Wou! edellisestä kerrasta on viereähtänyt tovi, se oli ennen oksennustauti-tallinnanmatkaa..

Tällä kertaa en eksynyt yökerhoihin vaan saavui pikapikaa nauttimaan omasta sohvasta. Pieni flunssa on myös päällä joka hieman väsyttää ja oli ihana tulla kotiin tekemäään - ei mitään! Koska olimme olleet viikon reissussa ja jääkaappi huusi tyhjyyttään nappasin mukaan ihanan (Herra-O:n inhoaman) Hesburgerin aterian ja nautin siitä täysin siemauksin (laihdutan sitten joskus toiste) katsoessani digiboksilta Kuninkaallisten häiden kuoro-osuuksia ja sen jälkeen koukuttavaa sarjaa Kosto.

Olen mestari psyykkaamaan itseni pelkotiloihin ja huomasi, että edellisestä yksin yöpymisestä on tovi. Pikkuneidin kanssa ei pelota, aika jännä juttu, ihan kuin sellainen vajaan metrin mittainen olisi jotenkin suojana.. hehe. Ehkä se on sitä aikuistumista, nyt minä olen se suojeleva aikuinen. Mutta yksin ollessa en ole. Pitäisiköhän pyytää äiti kylään. Kosto-ohjelma on hieman jännittävä ja sen kuluessa olin kuulevinani makuuhuoneesta hiljaisen aivastuksen! Kamalaa! Otin kännykän käteen ja lähdin hiljaa hiipien tarkistamaan pinnasängyntaustan ja sängynalusen, katsoin varmuudeksi myös saunan joka nurkkaan.. ja koko kämpän läpi. Noh, eihän täältä ketään löytynyt. Aika ylläri. Varmuudeksi päätin kuitenkin nukkua olohuoneen sohvalla.. Ja hyvinhän siinä nukutti. Ihan puolille päiville saakka. Ihanaa!!

Herra-O ja pikkuneiti saapuivat piakkoin ja vietimme myös 3-vuotis hääpäivää. Kovin arkisissa merkeissä tosin. Herra-O:lla oli työhommia keskustassa ja sillä aikaa tuhlasimme pikkuneidin kanssa vähiä rahojamme Prismassa ruokaan. Herra-O:n palatessa hän yllätti minut täysin! Meillä ei kovasti ole tapana ostaa lahjoja, eikä varsinkaan yllätyslahjoja! (tai no, hääpäivää toiset ei pidä yllättävänä ostaa lahjoja.. minä pidän, itse en ostanut kuin lohta ja perunamuussia Herra-O:lle). Sain siis suloisessa pussukassa olevat suloiset korvakorut saattosanoin: "Ne oli sun näköiset, sellaiset sykkyrät". Oih. Maailman kauneimmat sykkyrät <3

Kuninkaalliset häät

Edelleenkin ihmeellinen kesäaloitus -"mielen matalapaine" on ollut valloillaan, mutta koitanpa poistaa sitä kirjoittamalla taas pitkästä aikaa. Viikonloppuna harmitti myös se kun en nähnyt kuin alun prinsessa Madeleinen häistä, mutta ehkä tämän päiväinen tapahtuma vähän helpotti.. hmmm...

 Kuva: https://www.facebook.com/kuninkaallisethaat

Tänään pääsin seuraamaan lähietäisyydeltä, Helsingin vanhan kirkon parvelta, miten suoraa tv-ohjelmaa tehdään. Olimme Helsingin Filharmonisen kuoron kanssa esiintymässä Nelosen Kuninkaalliset häät -ohjelmassa. Tänään toisensa saivat Alexandra Procopé ja Anton Sonin.

Kuoro ei todellakaan ollut tässä ohjelmassa pääosassa, mutta tuotantoyhtiön ei olisi tarvinnut sitä ihan niin suoraan osoittaa. Tai olla osoittamatta. Kuoron saapuessa paikalle kukaan ei tullut ohjeistamaan minne menemme, ei kukaan tullut toivottamaan tervetulleiksi tai kertomaan miten homma toimii. Kaikilla oli kiire mikkeineen ja kuulokkeineen säntäillä eri suuntiin. Lisäksi muutamaa päivää ennen esitystä oli kuorolle ilmoitettu, että harjoittelemamme toinen kappele "Terve vihityille" ei mahdukaan ohjelma-aikaan, ja tämäkö ei ollut tiedossa aiemmin kuin viime tipassa..? Lauloimme siis kuoron osuudeltaan kahden sivun mittaisen Handelin Zadok the Priest pätkän sekä yhden virren yleisön kanssa. Olimme näreissämme. Kuoro kun lähtee esiintymään se ihan oikeasti haluaisi myös esiintyä! No, he siinä hävisivät, olimmehan kuuluttajienkin mukaan paras kuoro tähän mennessä esitetyistä ohjelmista. Tätä pätkäesitystä varten olimme paikalla jo 4 tuntia ennen kuvauksien alkua harjoittelemassa. Ohjelma on katsottavissa ruutu.fi palvelussa pari viikkoa, meidän osuus alkaa suunnilleen kohdasta 19:40. Lempi juonto-osuuteni on kohdassa 19:50 - "No oho".

Odotin kovasti vierailevaa esiintyjää, joka laulaa hääparille avioliittoon siunaamisen jälkeen. Vierailijoina ovat olleet mm. Saara Aalto, Tarja Turunen ja Antti Railio. Tällä kertaa oli esiintyjänä minulle tuntematon laulaja Hannu Jurmu. Hän aiheutti jopa vatsanpohjassa perhosia suoran lähetyksen aikana, koska ei kenraaliharjoituksessa muistanut esittämänsä "Sua vain yli kaiken mä rakastan" kappaleen sanoja! Kuka sankaritenori tulee laulamaan kaikille tuttua laulua televisiohäihin eikä opettele sanoja? Huh huh. Onneksi tv-kameroiden edessä sanat muistuivat mieleen, yhtä pientä takeltelua lukuunottamatta.

Sisällä kirkossa oli pientä hälinää aina kun haastattelijat siirtyivät ulos ja taas kun kuninkaallisten häiden teemamusiikki kilahti, hiljeni kirkossa. Kameroiden takana viiletti tuotantohenkilökuntaa, alttarilla kulki väkeä joka välissä siihen saakka kun morsiuspari saapui ja sen jälkeen parvella ollessa viereisestä huoneesta kuului läpi juontajien kommentointi. Ainakaan vieraille ei varmasti jäänyt rauhallisten ja intiimien häiden tuntua, sen verran liikettä piisasi noin kulissien takana. Toivottavasti itse hääparille tilaisuus oli ikimuistoinen!

No niin, niinkuin rivieni välistä voi lukea, en oikein osaa arvostaa tätä hienoa ohjelmaa.. Madeleinen häät olisivat olleet kuitenkin ihan oikeat kuninkaalliset häät. Olihan tuolla hauska olla ja katsella, mutta eipä kyseistä ohjelmaa tule muutoin televisiosta tuijotettua. Toivotaan nyt kuitenkin että kuoromme sai paljon hyvää mainetta, sen se ansaisee!

Negatiivipläjäys

Nyt on jo vierähtänyt melkein viikko ilman kirjoituksen kirjoitusta. Olen tainnut alitajuisesti alkaa nostaa rimaa mitä jorinoita tänne laitan, joten nyt aion sitä laskea. Positiivisuusviikolle heitin hyvästit ja aloin taas valittaa. Eikä se ole edes kivaa. Mutta kun on niin kuuma ja on niin kova meteli ja tahtoisi maalle huljuttamaan varpaita pesuvatiin vailla kiirettä ja suorittamista.

Helsingissä on jotenkin hassu meininki. Kaikkialle pitäisi lähteä jotenkin suunnitellusti.. tai joka tapauksessa lähteä. Kaikki tuntuu olevan suorittamista. Työmatkapyöräilykin täytyy tehdä hirmuista suoritusvauhtia, leikkipuistoon lähdetään sisälle ja maksetaan pääsymaksu, tai sitten sinne on vaan pitkä matka, johon varataan eväät. Ja täytyy muistaa ottaa vettä mukaan. Koirat viedään koirapuistoon ja ne saavat tietyn ajan leikkiä olevansa vapaita. Ja täytyy muistaa ottaa vettä mukaan. Olen niin kyllästynyt tähän  betoniviidakkoelämään. Asuntoomme ei saa läpivetoa ja sisääntullessa tuntee kuinka kostea ilma on oikein hauduttanut asunnon kuumaksi verrattuna jo kivasti viilenneeseen ulkoilmaan. Ja nyt parvekkeen avoimesta ovesta pauhaa iso uneton maantie jatkuvaa mölinäänsä.

Tämä kesä ei olekaan kiva, tämä kesä saa pahalle tuulelle ja mielelle. Olen myös huono äiti eli saanut pikkuneidiltä kiukuttelutartunnan ja kyllästynyt totaalisesti kotiympäristössä ulkoiluun. Monta kertaa päivässä samat hiekkalaatikot, samat korkeat kalliot joiden päällä saa sydän syrjällään viipottaa koppaamassa pikkuneitiä kiinni ennenkuin käy pahasti. Samat karkureitit ja vaaralliset kiviportaat. Samat hiekkakakut ja lelut joita raahaan kassissa (!) minne menemmekin, työnnän vaunuja toisella kädellä, pidän karvarouvaa fleksissä yhdellä kädellä. On siinä solmuja selviteltävänä. Ja hups vaan niin neiti on jo juossut taas seuraavaan vaaratilanteeseen. Kotityöt ei vaan edelleenkään tee itse itseään. Yhden väsymyspäivän jälkeen koti oli kaaos. Siitä seurasikin monta väsymyspäivää lisää kun tällä kertaa siivous ei tuntunutkaan terapialta. Suorittamista suorittamisen perään.

Tällä viikolla ehkä päästään mökille, sieltä alkaakin sitten taas tulla iloisempaa tekstiä. Ryven täällä pohjamudissa hetken ja pomppaan sitten taas ylös kun aika on kypsä.