Aivojen käyttö pitkän tauon jälkeen on kyllä mukavaa, mutta se vie lähestulkoon kaikki voimat. Ja tämän blogin kirjoitus on nyt ollut yksi niistä jonka joutuu useimmiten jättämään väliin. Pelastukseni on vapaat perjantait, teen 83% työaikaa jolloin perjantait vietän pikkuneidin kanssa kun herra O on töissä. Tänään päivä oli niinkuin ennen töihin paluuta. Kävimme uimassa, josta neiti oli aivan haltioissaan! Tein ruokaa, siivosin, siivosin ja siivosin ja se oli mukavaa. Otin torkut pikkuneidin tuhistessa vieressä ja olen energiaa täynnä vielä puoli yhdeltätoista illalla. Neljä iltaa viikossa koomassa eläminen ei kyllä vedä vertoja näille kolmelle viikonlopun päivälle. Niistä pitäisi vaan jaksaa repiä aika myös itselle.
Ja kun aikaa ja jaksamista on hyvin rajallisesti niin kirjoittamisen aiheita ei ole loputtomiin. Monesti blogi on ollut mielessä mutta aihetta mistä rustata ei vaan saa päähän vaikka kuinka hiuksia nykisi. Mutta koitan tästä eteenpäinkin kirjoitella silloin kun aiheita on, mutta valitettavan harvoin.
Nyt loppu valitus ja konditionaalit. Kirjoitan tähän huolisilppuriin ensimmäisenä "blogituska" ja sitten jatkan iloisena bloginkirjoitusta aina kun siihen on aihetta ja aikaa!
Ja sienimetsällekin ehdin, ihanaa. Tässä kuva tulevasta piirakasta:
