Pikkuneiti mallina

Myönnetään, olen sen verran perso huomiolle että joskus pikkutyttönä unelma-ammattini oli malli. Nykyään en mahtuisi edes XL-sellaisten vaatteisiin (vielä..) mutta onneksi meillä on tuo suvunjatke!

Ja ehkä ennen kuin laitan pikkuneidin mallikansiota Guccille postissa niin koitetaan jotain vähän lähempää. Prisma ja heidän vaatemerkkinsä Ciraf etsivät joukkoonsa lapsitestaajia muutamille ulkovaatteille. Ja jos en ole aiemmin kertonut niin olenhan ammatiltani testaaja. Eli mielestäni tuo duuni sopisi pikkuneidille kuin nakki silmään! Ei omena kauas puusta putoaisi.. kauheasti ruokaan viittaavia vertauksia, heh. Kuitenkin koitan siis päästä testailemaan heidän kuravaatteitaan. Saapi nähdä. Aika mahdoton tehtävähän se on, koska heitä varmaan on kovin monta kiinnostunutta ja neljä tattiaista valitaan, mutta yrittänyttä ei laiteta. Ja katsokaahan näitä kuvia, oliskohan haalarille käyttöä kun villakangastakissa saa hiekkalaatikollakin telmiä!? (ainakin pesuaineelle on)

Mäkelänrinne Teho & Taito

Uuts auts uuts auts..

Toinen hiihtolomapäiväni perheettä: Suunnistin takaisin jumppaamaan. Edellispäivän joogailut tuntui antaneen kovasti energiaa. Meinasin ensin mennä zumbaan ja uudelleen joogaan, mutta koska olisin joutunut odotella puolisen tuntia siinä välissä niin päätinkin suunnistaa kokeilemaan jotain uutta. Teho&Taito tuntia. Tietämättä täysin mihin joudun..

Ensinnäkin en ollut huomannut, että se on HOT tunti, eli siellä allasosaston puolella, kuumassa kosteassa ilmassa. Ajattelin että menen puolentunnin lämmittelyyn ennen Zumbaa.. auta armias.. kyllä lämmittikin!

Sisään astuessani huomasin muiden olevan hoikkia ja lihaksikkaita :D Ja jokainen heistä näki minut varmasti eksyneenä pallerona, kun vielä niin somasti myöhästyin. Alkuverryttely oli juoksua ympäriinsä! Olin kauhuissani huomatessani ettei tämä ollut sellainen "takarivissä vähän löysemmin" tunti, vaan kaikki oli sekaisin! Juoksu tuntui jo rankalta, koska lie sellaista tehnyt viimeksi, mutta sitten alettiin laukkaamaan! Laukka-askeleita ottaessa todellakin tunsin oman painoni! Ihan kun maa olisi alkanut vetää minua puoleensa!! Heh heh.

Alkurääkin jälkeen ohjaaja Henna Raatikainen esitteli kolme pistettä, joissa jokaisessa oli kaksi liikettä joita tehtäisiin 5 minuuttia vuorotellen. Sitten minuutin tauko ja seuraavalle pisteelle. Ja siitä se rääkki sitten vasta alkoi. Laukka-askeleet oli todellakin vaan alkulämmittelyä!

Pisteillä oli mukavaa pikku puurtamista, aloitin 8kg kahvakuulan vedolla vuorotellen käsipainon kanssa taakse keinunnan kanssa, eli siis matolle selälleen käsipainon kanssa ja jalat pään yli ja ylös hypyllä ja käsipaino ilmaan.. Toisessa pisteessä käärityn jumppamaton päällä yhdellä jalalla tasapainoiteltiin kyykkyjä ja sen kanssa vuorotellen jalat seinälle lantion korkeudelta, kädet maassa lankkuasennossa ja läpyteltiin vuorokäsin vastakkaista olkapäätä. Kolmas rääkki oli jalat ja kädet maassa kävelyä salin poikki niin että ensin meni kädet ja jalat pysyi paikallaan ja sitten kun on tarpeeksi alhaalla niin kädet paikallaan ja jalat seuraa. Niinkun mittarimato. Ja takaisin päin hypittiin vauhditonta pituushyppyä.

Pari minuutti ennen lopetusta alkoi huimata niin että siirryin vesipullolleni viimein. Ohjaaja oli koko ajan aivan ihana ja kannustava niinkuin kanssaliikkujanikin. Ne varmaan sääli minua :D Yksi kysyi lopussa, että uskallatko tulla uudelleen, en ollut ihan varma. Toisaalta missäpä sen kunnon kohenemisen paremmin näkisi kuin uudelleen menemisellä!

Zumba tuon rääkin jälkeen oli aikamoista sisäistä hekotusta.. ja vähän ulospäinkin. Reidet ei meinanneet totella ja koordinaatiokyky oli jo lomalla. Mutta hauskaahan sekin oli ja hikeä riitti! Vetäjä on aivan loistavan uskottava zumbalady, vaikka Thomas Ingman niminen onkin. Hyvä meininki!

Hot jooga ja muuta jumppaa

Vapaus koitti! Perhe lähti mummilaan ja minulla on kaksi päivää vapaata. Vielä hetki sitten olisin miettinyt mitä herkkuja ostan kotiin ja mässytän niitä Emmerdalea katsellessa sohvannurkassa. Mutta tänään on toisin!

Ensin ajattelin että menen suoraan töistä siivoamaan! Miten ihanaa se onkaan kun tietää että kotiin palatessa siellä on täsmälleen yhtä siistiä kuin lähtiessä!! Oih! Mutta en taida ehtiä. Varasin näet jumppatunteja! Ja olen ihan innoissani! (saa nähdä miten jumpan jälkeen hymy hyytyy..hehe) Ensiksi juoksen supernopeasti kotiin hakemaan jumppatamineet, en tajunnut ottaa töihin mukaan kuin uimavehkeet. Ja sitten lähden heti kokeilemaan Bodybalance-tuntia ja suoraan siitä hot joogaan.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Wow! Mä jaksoin! Ja tuntu hyvältä. Ja edelleen tuntuu. Huomenna on varmasti toisin, mutta ei auta, huomiselle on varattuna Zumba ja myöskin hot jooga. Joskus ajattelin että jooga on mahdottoman tylsää jossa vaan notkeat ihmiset kilpailee siitä kuka puhaltaa ilman ulos äänekkäimmin. Niin ärrrrsyttävää. Mutta tänään ei kukaan puhallellut äänekkäästi ja liikkeet oli ihanan venyttäviä eikä liian vaikeita tai liian nopeassa tahdissa. Body balance ja hot jooga tunnit eivät eronneet kovastikaan toisistaan, mutta oli ensimmäinen kerta koko elämässäni kun en kertaakaan katsonut kelloa. Jotain on tapahtunut! (ja ehdin muuten siivotakin kotona ennen jumppaan lähtöä)

Kaloreita olen syönyt tänään 1246, vielä saisi syödä jotain, mutta pelkään nykyään iltasyömistä kovasti. En osaa ottaa "jotain pientä" vaan syömisen ilo ja tuska jää päälle. Parempi olla ottamatta siis muuta kuin teekupponen hunajalla.

Mulla ei nyt ole kuvia siitä kun jumppatunneilla hiki lentää tai edes teekupposesta. Opettelen kuvaamaan hienoja kuvia sitten joskus toiste. Nyt ansaitusti sinne sohvannurkkaan!

Piikkilanka-ajatuksia

Hei vaan hei.

Minusta tuntuu että nyt kirjoitan. Ja niin kirjoitankin kun tekstiäkin näkyy!

Tällä hetkellä, piiitkän blogitauon jälkeen aatoksissa on ruoka! Mikäpä muukaan! Ja kalorit. Ne ihanat kalorit. Olen saanut hurjan tsempin ruokailutottumusten muuttamiseen kiloklubin oivalla avustuksella, sekä loistavan työporukan tuella. Painoa on tippunut mahtavasta painoennätyksestäni nyt 4,5 kiloa ja olo on jo nyt höyhenkevyt! Energiaa olisi vaikka kenelle jakaa.

Hetki sitten ei ollut näin. Sen takia kirjoittaminenkin jäi. Väsymys painoi ja mikään ei oikein tuntunut miltään tai ei ainakaan hyvältä. Loppujenlopuksi näin taaksepäin katsoessa tuntuu, että pääni sisälle oli keritty iso kasa piikkilankaa. Sähköä johtavaa rautalankaa johon kaikki ajatuksen poikaset ja aivoimpulssit takertuivat ja jäivät kiertämään kehää. Jokainen painavampi ajatus muodosti piikkisykerön ja sitten niitä ajatuksia kun koitti saada vedettyä ulos ja purettua niin jokainen piikkinykerö tarttui vuorollaan kiinni.

Sen paremmin en osaa kuvailla masennusta. Se voi iskeä salakavalasti vuosien saatossa tai nopeasti ja yllättäen, mutta onneksi tuon viheliäisen kerän saa kärsivällisyydellä poistettua ja impulssit pääsee taas vaeltelemaan villinä pitkin poikin pehmoisia mössöaivoja niinkuin on tarkoitettu!

No mutta, voisin toivottaa itseni ja sinut tervetulleeksi takaisin! Tästä se taas lähtee, kovin henkilökohtaisella kirjoituksella.

Saatanpa silti hieman toitottaa tästä eteenpäin noista kaloreista, niistä on tullut oikein ystävä. Eli hyvää ystävänpäivää kalorit, toivottavasti tapaamme tästä eteenpäin paljon vähemmän!!