Kuvia

Alan tämän blogin myötä innostua välillä kuvaamisesta! Se taitaa tulla kaupan päälle. Vaikka olin kai jonottamassa siivousrättejä kun taiteellista silmää jaettiin niin joskus kerran vuodessa mielestäni onnistun kuvan ottamisessa. Mutta ei kai sitä voi oppikaan kuin harjoittelemalla. Tässä siis pääsiäisen mökkitunnelmia kuvina:

---

.. tiedättekö sen tunteen kun kaikki ei toimikaan niinkuin piti.. ei pitäisi tottua niin helppoon elämään että kuvat siirtyvät tänne bloggeriin automaattisesti (jotenkin hämärästi googlen varmuuskopioinnin kautta) ja sen kun näppäilet mitkä haluat julkaista..ehei. Tuntuu erittäin vaikealta alkaa tallentamaan kuvia kännykästä sähköpostiin ja sitten koneelle ja sitten etsiä ne vielä tänne.. huoh. Ehkä odotan vielä pari päivää jos synkronointi alkaisi kuin ihmeen kaupalla taas toimia..

---

No, ei auta. Tässä kuvia mutkan kautta. Ja vinkkejä/neuvoja/ratkaisuja/ohjeita vastaanotetaan, kiitos!! 

Päin mäntyä. mistä toi varjo tohon tuli??!

Puolukka.. tarkoitus oli kuvata kuinka se kasvaa koivunkannon päällä.. noh, ehkä ensi kerralla

Haravointia ja lentävä koira

Maailman paras päiväuniaitta

Perhe vedessä

Pääsiäistä!

Tajusin viime viikonloppuna pitäväni pääsiäisestä ehkä eniten kaikista kalenterijuhlista. Pääsiäinen on mainio koska siinä ei ole mukana pakkopullaa.. ehkä vaan vähän pakkosuklaamunia. Viikonloppu on pitkä, joka katkaisee mukavasti työntouhua, mutta yhtään tikkua ei tarvitse silti laittaa ristiin jollei huvita. Tai no, ehkäpä muutaman vuoden päästä täytyy alkaa kehittää pikkutrullille luutaa virpojaisiin, mutta en murehdi sitä vielä.

En oikein taida sopeutua sellaiseen aikataulutettuun pakkomaailmaan.. minusta on mukavampaa laittaa rairuohot kasvamaan vähän silloin tällöin, tuijottamatta kalenteriin. Pääsiäis- tai jouluverhojakaan meillä ei (vielä) ole mitä vaihtaa. Ajatus verhojen vaihtelemisesta vaikuttaa kyllä päivä päivältä houkuttelevammalta. Tykkäänhän kovasti vaihtelusta ja muutoksista ja sillä sitä saisi helposti uutta ilmettä aikaiseksi. Sen vaihdonkin voisi suorittaa vain juuri silloin kun/jos hyvältä tuntuu.

Oltiin pikkuneidin kanssa tunnelmoimassa jo pääsiäisen alkua Palmumarkkinoilla jonka järjesti läheisen ala-asteen vanhempaintoimikunta. Ostimme ihanaa sitruunakakkua ja kirpputorilta pikkuneidille kesää varten aivan loistavan matkailuauton! Sen sisustus täsmää lähes täydellisesti mummin ja ukin matka-autoa jolla reissuja tuppaamme tehdä joka kesä. Palmumarkinoilla pääsimme myös silittelemään kaverikoiria ja ajelemaan hevosvankkureilla.

Palmumarkkinat saivat meidät pääsiäistunnelmiin niin kivasti, että söimme iltapäiväkahvin kanssa suklaamunat (pikkuneidin elämän toinen!) ja laitoimme rairuohon kasvamaan sekä ohransiemenet pentikin kynttiläkippoon! Saa nähdä miltä se tulee näyttämään. Pääsiäistunnelmaa löytyy myös mummilassa ja kotona koristelluista pajunkissoista ja yhden näyttävimmistä kissoista pikkuneiti askarteli itse leikkikerhossaan.

*vinkki* Älä laita pajunkissoille vettä! Silloin ne eivät ala kukkia vaan pysyvät samanlaisina viikkotolkulla kuivuessaan :)

Ihan oikeaksi pääsiäiseksi taidan hakea narsisseja tai tulppaaneja kaupasta. Mutta lammas meillä jää kokkaamatta, ellei intialaisesta ravintolasta haeta lammaspullia. Ihanaa kun ei ole pakko!

TULE! LEIKI, LIIKU! 12.4.2014

Oltiin aivan ihanassa tapahtumassa lauantaiaamuna pikkuneidin kanssa! Se järjestettiin Metropoliassa Etelä-Haagassa. Siellä oli monia erilaisia pisteitä joissa touhuta ja aikuisille luentoja terveellisistä elämäntavoista, liikunnan ja ruoan merkityksestä. Laululeikkihuoneeseen sai jättää lapset hoitoon siksi aikaa kun luennot oli käynnissä auditoriossa. Itse en ujoa pikkuneitiä hennonnut jättää, joten luennoille en tällä kertaa päässyt osallistumaan.

Itsehän keskityimme lähinnä laulamiseen ja temppurataan! Loistavaa!

Minusta on ihanaa käydä pikkuneidin kanssa eri tapahtumissa. Ei kai kukaan äiti tai isä voi väittää viihtyvänsä ihan oikeasti aina samalla pihalla samoissa leikeissä.. vaihtelu on ihanaa ja varsinkin kun löytää näin suloisia tapahtumia. Onneksi on facebook.. siellä se tieto leviää. Lähitietolehdistäkin välillä kurkimme tapahtumasivuja. Vaikka arkielämä on tärkeintä niin arvostan kyllä kaikkea tällaista erilaista touhua paljon. Olen helposti kyllästyvää sorttia, mutta ehkä pitää alkaa ajatella sitä vahvuutena enemmän kuin heikkoutena. Kun kyllästyy niin alkaa etsiä jotain uutta innostavaa, eikä jää paikoilleen möllöttämään. Niin sen täytyy olla.

Lähtiessä täytimme palautelomakkeen ja saimme kotiin viemisiksi Metropolian kanssin josta löytyi tietoa maidosta ja vihkonen missä kerrotaan mistä maito tulee. Pikkuneidin lemppari oli röpelöpintainen pallo ja vauvanruoka tyrni-omena jota syötiin heti lounaan jälkeen jälkkäriksi.

Olipahan tästäkin äitistä kivaa leikkiä kerrankin! Yleensä meillä leikitään ikkunoiden tai vessan pesua.. onneksi pikkuneiti innostuu myös noista äitin tykkäämistä leikeistä!

 

Kaikki järjestyy

Palataan alkuun.. Kuten jo aiemmin kerroin, minulla on muuttokuume. Jos hypätään tästä yksi liian täydellisen tuntuinen kirjoitus yli, koska sellaiseksi se osoittautuikin, niin kaikki on taas hyvin! Pettymys liian täydellisestä asuinalueesta alkaa hälventyä ja positiiviset puolet uudesta tulevasta asunnosta taas kirkastua.

Muutto on siis edessä. Tällä kertaa sitä ei muuta enää mikään! Ainakaan mikään itseaiheutettu. Olkoonkin paikan nimi pyllymuro.

Olen saanut kehiteltyä tämän parin päivän aikana ja jo hulluna uusia sisustusideoita ja nyt tuo kahdeksan kuukauden odotus tuntuu valtavan pitkältä ennen kuin pääsemme muuttamaan. Jos tänään saisin päättää niin muuttaisin meidän tummanpuun sävyiset kalusteet valkoisiin, hommaisin olohuoneen seinille akustiikka Mänty-taulut ja pikkuneidin huoneeseen Puro taulun.

Kuva Innofuser: http://www.akustiikka-shop.com/Manty.html

No, ehkä onneksi minulla on kahdeksan kuukautta aikaa puhua Herra O:ta ympäri. Häneltä kun se vastaus yleensä ensimmäisenä tulee ja se kuulostaa aina kovin samalta.. sellainen pieni sana josta löytyy niukasti kirjaimia e ja i.

Toinen loistava idea syntyi töissä tänään.. juuri oikeaan aikaan kun kirpparipöytä on meneillään lähistöllä. Luin joskus jostain laatu-uutislehdestä (keltainen lehdistö) että kolmekymppisenä saa jo, ei vaan haaveilla, vaan myös toteuttaa unelman samanlaisista pyyhkeistä!! Sen idean saatuani painuin suoraan päätä kotiin hinnoittelemaan miljoonat irtopyyhkeemme jotka on ties mistä tarttuneet mukaan matkan varrella. Pari käyttöpyyhettä jätin, mutta jos olette tulossa kyläilemään tänne päin, niin muista O.P.M eli oma pyyhe mukaan! Vielä en ole ehtinyt päättää minkälaista pyyhesarjaa alan haalia. Niitä saa olla eri värisiä, mutta niiden pitää olla samanlaisia ja isoimpien pyyhkeiden pitää olla niin isoja että ne menevät kokonaan ihan tavallisen ihmisen ympäri! Ilman vilautteluja.

Näin se on. Ei ne murheet kaada, kaikki järjestyy aikanaan. Ja nyt järjestyy pyyhekaappi!