Maanantain manausta

Tänään on niin maanantai. Todella todella maanantai.

Aloitin äsken kirjoittamaan blogitekstiä. Sitten en saanut yhtään riviä tekstiä aikaiseksi, mutta blogger tietenkin tallensi yhden tekstin ilman otsikkoa. Merkitsin asetuksissa täpän tekstin eteen ja painoin poista. Samalla sekunnilla näin silmäkulmasta toisenkin täpän! Ja niin meni Koukuttunut pyöräilyyn -postaus sen siliäntien bittiavaruuteen!!

Voihan VOIMASANA!!

Olisko vinkkiä millä poistettuja tekstejä saisi takaisin.. snif. Ei varmaan ole? No, saanpahan kirjoittaa uuden postauksen pyöräilystä lähiaikoina. Onhan se edelleen yhtä mukavaa.

 

 

Sadepäivän kirkkaita värejä

Koukuttunut pyöräilyyn

Kaikki tiet ei viekään Roomaan..

Eksyin

Suurien tunteiden juhannus 2014

Juhannus 2014. Se on nyt ohi. Pari ystävien täyteistä päivää oli aivan täydellistä. Juhannus oli täynnä suuria tunteita, keskusteluja ja päätöksiä.

Päivät kuluiva pelaten, keskustellen ja nauraen. Erityisesti suosittelen tarpeeksi helppoa ja hauskaa peliä: Catergories! Ja toinen aivan loistoidea oli karkkisushit! Kukas muukaan kun Huli oli sen idean takana! Niiden tekeminen oli todella hauskaa näpertelyä ja syöminen myös, vaikka ne olikin niin hienoja, ettei meinannu raaskia syödä.

Kahden päivän loistavan seuran, ruuan ja namisushien jälkeen oli jo ikävä pientä neitiä ja ennen niin valkoista karvakuonoa.. onneksi saimme kalliin toimituksen suoraan mökille "jatkoille".

Vähän on jo ikävä juhannusta ja haikea olo kun sitä miettii. Heittäytyminen tuohon kylmään järveen oli kai vain ennakkoa tulevasta muutosten vuodesta, mutta toivotaan että ensi juhannuksena vedet ovat jo lämpimämmät!

Elämän (lyhyen aikavälin) tarkoitus

Saattaa kuulostaa hullulta, mutta tajusin vasta että elämässähän pitäisi olla jotain konkreettisia päämääriä! No hullultahan se kuulostaa, mutta aivan mielettömän hieno tunne että tuo ajatus on nyt viimein oikein sisäistynyt
pieniin aivoihini.

Mikä siinä onkin että joskus jutellessa aivot kyllä käsittävät asioita, mutta ne ei loksahda juuri sinne oikeaan sisäistämisen kanavaan.. ja toisinaan, kuten nyt itselläni, jos vaikka keskustelukumppani on vaikkapa uusi tuttavuus niin aivot ei lykkääkään ajatusta sinne "tästä ollaan ihan oikeasti innoissaan mutta unohdetaan samantien"-osioon, vaan ne eksyvät vahingossa jotain uutta väylää pitkin "AHAA"-osioon!

Minun AHAA - aivolohkoon on viimein nyt sitten eksynyt ajatukset pienemmästä minusta sekä oma asunto. Niihin pitää nyt tehdä konkreettiset suunnitelmat miten ne toteutan. Pienempi minä - homma on lähtenyt jo vuodenvaihteessa käyntiin siitä todisteena puuttuu kahdeksan kiloa. Ei kovin pitävä todistusaineisto, koska niitä ei enää ole, heh. Mutta projekti jatkuu samalla tohinalla. Päämääränä voisin sanoa vaikka vielä kaksitoista lisää. Siinä se. Suunnitelma valmis ja sitä kohti mennään!

Toinen, se oma asunto. Siinä tarvitseekin jo vähän enemmän pohdintaa. Aina kun olen alkanut ajatella asuntosäästämistä, ensimmäisenä kaadun ASP-tilin harmitukseen. (ASP-asuntosäästötili on suunnattu 18-30 vuotiaille ensiasunnonostajille) Miksi en aloittanut aiemmin. Hyvä kysymys, mutta ei ole vastausta. No, jos tällä kertaa vaan unohtaisi sen ja menisi eteenpäin omillaan. Seuraava ajatus on etelänmatkat.. mutta ei niitä ole tähänkään mennessä onnistuttu toteuttamaan. Se vaatisi varmaankin innokkaan matkakumppanin jota ei kyllä löydy. No mutta, taas yksi ongelma selätetty.

Nykyisestä asumisoikeusasunnosta on kertynyt pieni pesämuna myös omaa asuntoa ajatellen. Eli säästöjä on hieman valmiina, mutta niitä varmaankin tarvitsee alkaa kerryttää enemmän. Jos palkkapäivänä tililtä häviääkin viidenkympin sijaan 150e niin sittenhän sitä vaan elää sen pelivaran mukaisesti enempää ajattelematta asiaa. Pitääkin tarkistaa säästötilille menevät summat vielä uudelleen. Ja kaipa olisi taas aika ottaa käyttöön excel-taulukko. Mikä olisi helpompaa kuin merkitä ostot ylös ja kun pankille niitä lainaa varten tarvitsee laskea niin ei tarvitsisi arvailla mitään. Olisikohan yksityishenkilöille mitään tallaista ilmaista palvelua olemassa? OP:llä ainakin jonkilainen maksullinen versio on, mutta tässähän aletaan säästää! Mielummin väännän sitten alkeellisen excelin itse kuin maksan.

Sitten vielä pieni unelma loppuun. Tukholman risteily Commodore-luokassa sopuhintaan... Idea on syntynyt.

Häähulinaa Laulumajassa Tampereella

Tänään herätyskello soitti klo 5:30. Liian aikaisin! Takana on loistava viikonloppu ihanien ystävien hääjuhlassa. Onneksi muisto loistavista juhlista ja upeista ihmisistä piristää tätä väsynyttä maanantaiaamua. Hullun aikainen herätyspiippaus johtui siitä, että heräsin vahingossa Kouvolasta ja piti ehtiä klo 6:22 lähtevään junaan.Tai no, ei se ihan vahinko ollut.. illalla vaan ottaessani torkut klo 18-19:20 en enää jaksanut ajatellakaan kotiin (siivoamaan) lähtöä. Ja koska Herra O:n keikkojen vuoksi pikkuneiti jäi mummilaan nukkumaan ja palaa vasta keskiviikkona kotiin niin en malttanut viettä hetkeäkään ylimääräistä sekuntia poissa neidin luota. Ikävä on jo kova.

No mutta itse häihin! Koko aamun satoi vettä ja kun porhalsimme taksilla kirkon pihaan niin aurinko paistoi kirkkaana! Loistaville ihmisille loistava sää! Minua ja Herra O:ta molempia jännitti paljon. Olimme avioliittoon vihkimisen jälkeen vuorossa lauluesityksen muodossa.  Herra O. säesti flyygelillä laulamani Romanssi-kappaleen. Hyvin se lopulta meni ja pystyimme lopulta rentoutumaan ja aloittaman ilakoinnin.

Päätön pukeutuja

Laulumajassa mahtui hyvin 80 vierasta ruokailemaan. Illemmalla osa pöydistä siirrettiin pois tieltä. Me saimme istua tuoreen avioparin vieressä paraatipaikalla, mikä kunnia! Alakerrasta löytyi wc:t (yksi oli myös yläkerrassa) ja ruoka haettiin erillisestä huoneesta eteisen läpi kulkien. Tuo pieni kävelymatka ei kyllä haitannut yhtään ja hälinä sekä jonokin samalla siirtyi muualle ruokailutilasta. Ruuat toimitti pitopalvelu Vallesmanni ja kyllä täytyy kehua! Tarjolla oli kokonainen sika joka todella suli suussa. Söpö possu parka, toivottavasti sillä oli hyvä elämä. Ainakin loppu oli arvokas :D Olen kyllä nyt jälkeenpäin miettinyt että missä sen possun luut oli..? Kokki vaan kaivoi pelkkää lihaa sieltä sisältä. No, ehkä tämä vielä joskus selviää. Kaikkea sitä jääkin päähän pohdittavaksi. Kakku oli valkosuklaa-lime juustokakku, nam! Onneksi häissä ei tarvitse laskea kaloreita.

Juhlat oli täynnä iloa ja koskettavia puheita. Olipa ihana kun sai viimein tillittää morsiamen mukana herkille puheille.. kirkossa piti vain keskittyä laulun jännittämiseen, silloin ei parane itkeä! (Kerran kanttori joutui laulamaan ensimmäisen säkeistön Enkeli-laulusta kun minä vaan ulvoin! Trauman paikka. Onneksi sain kasattua itseni toiseen säkeistöön)

Loppuiltana tuli hypittyä ladymäisesti tasajalkaa bändin soittaessa viimeistä settiään ja meikäläisethän on tietenkin jatkoilla loppuun saakka. Jatkopaikaksi valikoitui Hullu Poro ja sen muutaman virkistävän yöunitunnin nukuimme Cumulus Koskipuistossa. Ihanaa oli myös se, että hääpari ja monet vieraista majoittuivat samaisessa hotellissa ja aamiaisella sai vertailla olotiloja. Itsehän toki olin pirteä ja huoliteltu heti aamusta! :D

Alppiruusupuutarha - kesän näköinen paikka

Etelä-Haagasta löytyy kukkaketo. Tai paremminkin kukkametsä. Uskomaton paikka kun oikeaan aikaan sattuu paikalle. Kävimme nopeasti pikkuneidin kanssa tutustumassa paikkaan kun satuimme olemaan ohikulkumatkalla.Tuota kukkaloistoa ei kauaa kestä, onneksi ehdimme. Kaikki tytöthän kai rakastavat kukkia ja niiden sulotuoksuja! Paikasta on kerrottu tarkemmin esimerkiksi täällä sivustolla.

Paikka on satumetsä. Pitkospuita pääsee kulkemaan valtavien kukkamassojen lävitse. Jokaisen nurkan takana elää takuuvarmasti keijukaisia.

 

Vähän erilaisia totuuksia

Hei,

Olen 33-vuotias kiukkuinen rouva pääkaupungista. Välillä tekee mieli marmattaa ja kun tämä on m i n u n ikioma blogi niin annan itselleni luvan tehdä niin. No, luultavasti jos luet tätä niin olet kuullut näitä jorinoita jo tarpeeksi ihan livenäkin. Skippaa siinä tapauksessa postaus..

Kyllä elämässä on paljon (enemmän) positiivisiakin asioita, mutta joskus on tarpeen päästää kiukku ilmoille. Herra O on pienenä poikana huutanut kiukun pussiin. Minä isona tyttönä blogiin. Tästä se lähtee..

Ennen - kuva

Kotona on, hetkinen, kolmen neljän päivän ruuantähteet tunnistettavissa lautasilla ja pöytälevyllä. Laitoin mielenrauhan vuosi tähän kuvat sellaisesta keittiön ja olohuoneen tilasta joka harvoin näkyy. Mäkättää ei kannata.. sehän aiheuttaa vaan pahaa mieltä. Nyt olemme lähdössä viikonlopuksi pois kotoa, joten kaikki nämä jäävät elämään omaa elämäänsä törkyiseen asuntoon, en vaan ehdi siivota. Ja minä yksin palaan reissulta haisevaan asuntoon. Huoh. No sitten tiedän mitä tehdä omalla-ajallani.

Muutto uuteen kotiin häämöttää jo, n. 5kk päästä. Ihanaa, mutta mieleen on taas varjostunut tuo ah, jo niin tuttu - paikkaelämässä - pohdinta. Vaikka uusi koti tulee olemaan ihana ja tuliterä ja tilavampi kuin nykyinen, se on taas uusi väliaikainen koti. Sitä oikeaa odotellessa. Mihin ikään asti voi onnellisesti elää näitä välivuosia jolloin vain toivoo pääsevänsä elämässä eteenpäin? Mutta huomaa vaikka 8 vuoden jälkeen olevansa täsmälleen samassa tilanteessa edelleen. Odotellaan sitä ja tätä. Mutta minkäs teet! Koitan elää täysillä tässä hetkessä ja niin onnellisen kun vaan voin, mutta mitä jos takaraivossa painaa aina vaan se unelma joka ei näytä koskaan toteutuvan.

Ennen -kuva

Yksi innostunut luennoitsija kertoi, että ensin elämä on sitku-elämää.. sitku on perhe, sitku on omakotitalo, sitku, sitku, sitku.. ja myöhemmin elämä muuttuu mutku-elämäksi: mutku on perhe, mutku on omakotitalo etc. Mä olen selkeästi hillun sitkun ja mutkun välimaastossa. Sitku mulla on omakotitalo, mutku en saa sitä.

Olen sitä kaikki-mulle-nyt-heti-tai-mieluiten-jo-eilen-tyyppiä. Haluaisin oppia ja kokeilla, miljoonia asioita, innostua niistä. Ja kyllästyä tietenkin suurimpaan osaan, mutta hei, tulipahan kokeiltua! Elämässä aiheuttaa katumusta lähes ainostaan tekemättä jätetyt asiat, ei niinkään ne mitä harkiten ja huolella ollaan pohdittu ja punnittu ennen kuin toteutetaan. Uuh, kun tuli kylmät väreet jo tuosta lauseesta, miten se voikin kuulostaa niin t y l s ä l t ä. Onko tässä kyse nyt sitten kolmenkympin kriisistä vai mistä? Ja mistä minä löydän itseni pohtimassa elämää neljänkympin kriisissä? Se puuttuva kappale elämään pitänee kai vaan kirjoittaa itse. Ja ystäväni suusta hienoin mietelausu takataskussa:  

Jos kirjoitat omaa elämänkertaa, älä anna kenenkään muun pitää kynästä kiinni.

Vantaanjoen rannoilla

Järkytyin juuri missä ihmeen kuplassa olen elänyt nämä vuodet Helsingissä. Miten en ole koskaan aiemmin nähnyt mitä kaikkea kaunista täältä löytyy!?

Turvaistuin pyöräntarakalle taisi olla tämän kevään ehdottomasti paras kirppariostos. Sillä on ollut käyttöä jo vaikka kuinka paljon vaikka ehkä hieman ajattelin että näinköhän jää käyttämättä.. eihän me käydä koskaan missään. Mutta mikälie kesäpörriäinen on saanut oikein innostumaan pyöräretkistä eri paikkoihin. Mitä kauemmas, sen hauskempaa!

 

Olin pitänyt töissä korvat höröllään kun puhuttiin leikkipuistoista. Yhdellä uimarannalla oli kuulema lasten leikkitelineiden lisäksi aikuisille kuntoiluvälineitä! Kuulosti loistavalta joten kun polkasin pyörällä pitkän työpäivän jälkeen kotiin niin nappasin neidin kyytiin ja taas mentiin! Kilometrejä kertyi tälle päivälle yhteensä ehkä n. 24. Ihan hyvä saldo. Ja energiaa piisaa vielä kirjoittamiseenkin. Energia taitaa lisääntyä sitä mukaan mitä sitä tuhlaa. Kovin epäjohdonmukaista..

En tarkalleen tiennyt minne olemme menossa, mutta ilma oli ihana niin ei paljon huolettanut vaikka ajaisimme harhaan. Joen vartta oli myös suht. helppo seurata, heh. Katselin matkalla että vastarannalla näkyi jokin uimaranta ja pari keinua joten ajattelin sen olevan tuo kuulemani. Siltaa ei kuitenkaan näkynyt joten jatkoimme matkaa etsimään joenylityspaikkaa. 

Hiekkatie muuttui asfaltiksi ja melkein henki salpautui ajatellessa että jotkut onnelliset asuvat noin kauniissa ympäristössä..  keskellä "harmaata" Helsinkiä, niinkuin olen sen mielessäni kuvittanut. Ihastellessani kesäistä kujaa avautui yhtäkkiä eteeni uimaranta telineineen ja kuntoiluvälineineen! Ei se ollutkaan se aiempi vastarannalla, (joka myöhemmin osoittautui Pakilan uimarannaksi) vaan tämä, siitä ei ollut epäilystäkään. Kyltistä luin että olimme nyt Tapaninvainion uimarannalla.

Neiti sai juosta hiekalla ja kiipeillä telineissä. Harmikseni telineet oli kuitenkin vähän isommille lapsille ja en päässyt kokeilemaan kunnolla kuntoiluvälineitä kun piti vahtiä ettei pieni marakatti tipahda parin metrin korkeudesta. Yhdessä treenailimmekin jalkaprässillä ja kaikenmaailman heilureilla. Aika loistopaikka! Rintalihasliikeet jäi vähän vajaammiksi, laitoin telineeseen liian ison painon..;)

Takaisin poljimme joen toista reunaa pitkin. Mahtavat maisemat sielläkin. Ensin vieressä laukkasi pari hevosta, yhtäkkiä hiekkatie kulki ihanan synkän kuusimetsän sisällä ja välillä taas ihan mielikuvitussademetsässä. Oikein pakahdutti päästä keskelle luontoa liikkumaan. Onneksi tämä Helsinki-kuvani alkaa viimein kirkastua.

Uudet Asicset eli Pinkit Popot

No nyt kelpaa!

Olen saanut tsemppiä taas ikuisuusprojektiini.. miksikä sitä nyt tänä päivänä saakaan kutsua.. laihdutus? Ei. Elämäntapamuutos? Ei. No jokatapauksessa ne valinnat mitä teen voivat pienentää minua. Ja uskokaa kun sanon, vähempikin riittäisi!!

Askel (tai mielummin tuhansia ja taas tuhansia) kohti tuota pienempää minuutta oli hankkia uudet popot. Edellisellä suunnistusreissulla tuskissani päätin että vanhat on aikansa eläneet ja ne saivat vielä metsän jäljiltä lämpimänä siirron paremmille lenkkimaastoille kaatopaikan sulotuoksuihin.

Kysyin nopeasti vinkkejä mistä popot kannattaisi ostaa, mutta kuten tavallista, kävelin kaikessa helppoudessa Prismaan. Ja sieltähän nämä uudet suloisuudet tarttui mukaan. Pinkit. Ihanat! Ensin ajattelin kovasti taistella vastaan tätä neonvärimuotia, mutta onhan se totta, että kun tuollainen väri vilahtaa joka askeleella silmäkulmassa niin siitä tulee hyvälle mielelle!

Prisman lenkkarihyllyllä asetin katseeni juuri niihin joissa luki aloittelevalle juoksijalle. Sopi mainiosti. Ja aloitin sovittelun keskihintaisista. Ensimmäiset oli parhaat. Sekin sopii. En jaksa kauheasti viettää aikaa sovittelemassa yhtään mitään. Ne oikeat kyllä tunnistaa. Ensimmäinen juoksulenkki on vielä edessä, mutta näitä ihanuuksia on jo ulkoilutettu useasti. Myös maata vasten, vaikka kuva antaa hieman erilaisen käsityksen.

Asics Patriot 6 Naisten juoksujalkine

Vuoden paras kierrätysidea, vaatteidenvaihtokutsut!

 

 Pääsin osallistumaan viikonloppuna mainioihin kutsuihin! Aluksi kaikki olimme kai hieman skeptisiä miten tällainen juttu toimii, mutta loppujenlopuksi taisi kaikki, siis aivan kaikki, olla erittäin iloisesti yllättyneitä! 

Ideana oli siis kerääntyä Hulin kartanoon ja tuoda mukanaan vaatteita, koruja, asusteita ym. joista toivoisi pääsevänsä eroon. Näissä kutsuissa ei liiku raha, joten design tuotteet jäi tällä kertaa kotiin, mutta kyllä vaan vaatteet vaihtoivat kotia! 

Aluksi mietimme millä keinoilla pitäisimme huolta, että jokainen saa mahdollisuuden testata haluamaansa tuotetta. Loppujenlopuksi sovittelimme ja jos tykkäsimme niin huusimme vain että oliko muilla kiinnostusta. Riitoja ei syntynyt ja tuo tyyli toimi hyvin. Loppuvaiheessa alkoi Huli käydä vielä jokaista vaatetta erikseen läpi ja katsoi tyylititietoisilla silmillään kenelle se voisi sopia. Tuo "helppoheikkimäinen" tyyli sai vielä hurjasti lisää vaatteita uusiin koteihin! Vaihtoehtoja oli niin paljon, että toisen tyylikonsultointi auttoi erittäin paljon harkitsemaan ja sovittamaan vaatteita joihin ei ensin kiinnittänyt ollenkaan huomiota.

Ensin syötiin ja sitten soviteltiin. Nämä oli kyllä loistobileet!

Supernaiset Ruuhijärvellä

Olipa täydellinen  ajoitus meidän vanhalle kaupankassajengille kokoontua Ruuhijärvellä vuokramökkiin Oksjoen rannalle! Keli oli täydellinen ja ruoka ja seura ei paljon vähemmälle jäänyt.

Supervarpaat!

Laskimme neitokaisten ja rouvain kanssa, että yhteisessä työpaikassamme aloituksesta on yhteensä 15 vuotta! Kauan on ystävyys säilynyt. Sille jo ansaitsee nostaa maljan loistokelissä.

Vuokrattava mökki on yhden porukkamme ystävän omistuksessa joka asui lähettyvillä - keskellä ei paljon mitään. Moikkasimme kanoja kanalassa ja tuijottelimme piharakennuksia, kasvihuonetta, perunamaata ym. maalaisidylliä niin että minun naamani alkoi hieman vihertää. Mutta onneksi sentään lähimmät katulamputkin olivat 10km päässä. Vähän helpotti kateuden pistosta.

 

Koko reissu leimautui lähtemättömästi tähän kappaleeseen. Tätä kuuntelemalla pääsee nyt koska tahansa takaisin viikonlopun ihanaan tunnelmaan!