Hyvä ero

Kesälomat tuntuvat minulla venyvän ja vanuvan tämän blogin suhteen. No mutta, täällä ollaan taas, saa nähdä kuinka aktiivisesti, toivottavasti blogikuume iskee jälleen :)

Kesäloma toi tullessaan suuria elämänmuutoksia. Erosin, muutin lapseni kanssa uudelle alueelle ja totuttelemme nyt uutta yhteishuoltajuus-elämää yhdessä. Suurta draamaa ei tähän eroon sisälly, olemme edelleen ystäviä. Olo on helpottunut, joskin välillä yksinäinen. Mutta onneksi aina voi soittaa toiselle ja kertoa miltä tuntuu. Kaksihan tässä on mukana, molemmat vuoroin mietiskelee, vuoroin kuuntelee.

Ratkaisu oli kai yllättävä, isolle osalle ystäväpiiristämme. Me olimme niin "täydellisiä" toisillemme. Niin itsekin ajattelimme, joskus. Asiat tapahtuivat lopuksi aika vauhdilla. Mutta niinhän se on, että 100% yllättyneistä ei asunut kanssamme, eikä olleet mukana liitossamme, joten se selittänee jonkin verran.


Paha olo ei aina johdu toisesta. Vaan enemmän itsestä. Toista ei voi siis syyttää mistään, molemmat on saaneet olla omia itsejään, mutta lopuksi nuo minät ei vaan sitten sopineet enää yhteen vaan olemassa olevat, muuttumattomat ristiriidat aiheutti pahaa oloa. Riitoja oli merkityksettömistä asioista, suuremmista asioista pystyttiin puhumaan täysin avoimesti ja niistä ei riidelty. Ehkä siksi tämä olo on niin helpottunut. Riitoja ei enää ole, mutta keskustelut ja avoimuus ovat säilyneet.

Sanoisimmeko, että tämä oli hyvä ero, jos sellaista voi olla. Harkittu ja keskusteltu pitkään, yhteishuoltajuus koiralle, autolle ja lapselle toimii kalentereja päivittämällä aktiivisesti. Kuulumiset kysellään, ollaan aidosti ystäviä ja toivotaan toiselle vain hyvää ja unelmien toteutumista tulevaisuuteen.

Tähän astisen elämäni suurin elämänmuutos. Jännää :)